torstai 27. joulukuuta 2012

Tontut kyläilee


Mä näin jo kolmannen samanlaisen punaisen pikku-ukon kuin ne, jotka käyvät jouluisin meillä ja Naukulassa. Se oli yhdessä kyläpaikassa missä me käytiin mamman kanssa. Ei ne mitään ahkeria ukkeleita ole, loikoilevat vain mahallaan. 

Siellä on kiva käydä koska mua kohdellaan kuin prinsessaa. Saan mennä melkein minne vain. Siitä ei kyllä tykätty kun mä aloin vähän raaputtelemaan tuon sohvan päätyä. Mamma kielsi, mutta mäpä hipsinkin raapimaan toista päätyä kurkkien näkeekö ne. Ne nauroi mulle.

                    
Kotona meitä odoteltiin tietysti sohvalla pötkötellen. 
             

lauantai 22. joulukuuta 2012

Toivotamme



teille kaikille Oikein Hyvää Joulua!
 
minä ja mun häntäni poistumme kuvauksista
                                                                    
                                     - Minni & mamma -

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Jouluvieras


Mua käy näihin aikoihin vuodesta moikkaamassa yksi kiva tonttu-ukko, jonka kaksoisveli näyttää olevan Naukulan Helmin kaveri. Viime vuonnakin se piipahti meillä.

Se on kauhean vanha, ainakin toistakymmentä vuotta tämä ukkeli on kuulemma vieraillut täällä. Mutta hyvässä kunnossa se vielä on. 

                       

perjantai 30. marraskuuta 2012

Mustavalkohaaste

Sijaiskodin Myrsky-komistuksesta oli tyylikäs ja tunnelmallinen mustavalkokuva sen blogissa. Sieltä lähetettiin haaste meillekin saada aikaan jotain samanlaista. Kiitos!

Mamma yritti kuvata pokkarillaan värittömiä kuvia, mutta ei oikein osannut enkä mäkään ollut  poseeraustuulella.

Tässä on nyt ensin yksi, josta on poistettu värit kuvankäsittelyohjelmalla ja sitten pari-kolme muuta yritystä.
 


Ja vielä tämänaamuinen lumi parvekelasilla. Sitä piti jonkin aikaa ihmetellä, mutta pian palattiin sisälle lämpimään.

                                                       
Edellinen haaste lähti täältä Mandylle ja tämä nyt vuorostaan sen söpölle Mindy-siskolle sekä Naukulan Helmille ja Tomille ja Jerrylle.
 

torstai 29. marraskuuta 2012

Tunnustus meillekin

Meille tupsahti tunnustus Trio MiuMaulta ja Herra Nilssonilta.  Kiitoksia!

                    
Se tulikin hyvään aikaan, koska nyt mä saan mamman kirjoittamaan taas jotain tähän blogiin.

Säännöthän siinä ovat seuraavat:
1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Me saatiin tämä sama tunnustus noin vuosi sitten Tashalta, ja kun katsottiin sitä niin eipä juuri mikään asia ole muuttunut niistä ajoista. Vanhemmaksi vain olen tullut ja tietysti viisaammaksi.

  1. Edelleenkin me leikitään niin että mä seuraan mamman kättä kun se ohjailee mua paikasta toiseen. Ja sellainenkin tapa mulla on pysynyt lapsesta asti, että mä laukkaan aivan hurjalla vauhdilla huoneiston toisesta päästä mamman luokse kun se kumartuu ja pitelee käsiään kutsuvasti alhaalla. Joskus mun vauhti on niin kova, että meen vähän ohikin.
  2. Läppäri on jatkuvasti lempipaikka, mutta kyllä mä nyt jo tottelen kun mamma näyttää kädellä Stop-merkkiä mun yrittäessäni tulla. Kun se päästää mut näppäimistölle mä katselen aina ensin pitkän aikaa sitä suoraa silmiin. Se tykkää siitä.

                             
  3. Sylissä kantelemiseen en ole myöskään  kyllästynyt. Vähän mamma marmattaa, että mä painan jo aika paljon eikä se jaksa niin pitkään kun mä haluaisin.
  4. En herättele mammaa enää kuin aniharvoin, jos se nukkuu mun mielestä turhan pitkään. Mullahan on aina raksuja kupissa niin ettei ruoan takiakaan tarvitse. Parvekkeelle mä vain haluan heti, vielä nytkin vähäksi aikaa vaikka onkin aika viileää.


                                 
  5. Vettä mä haluan vieläkin muoviruiskusta kaksi kertaa päivässä, aamuin ja illoin. En mä niistä Barbivet- ja Gabapentin-pillereistä tykkää yhtään, mutta siedän nekin kun niiden jälkeen mamma ruiskuttaa vettä mun suuhun. Mun biologinen kelloni toimii niin hyvin että jos mamma vähän lipsuu ajoista mä tuun naukumaan ja muistuttamaan sitä.
  6. Cosma snackejä rakastan myös edelleen. Ei auta mamma paran muuta kuin tilailla niitä Zooplussalta. Ja vain niitä kanasnäckejä, muut ei käy.
                          
  7. Kiipeilyt ovat jääneet hieman vähemmälle nykyään. Ehkä musta on tullut laiskempi – taito on kyllä tallella ja esittelen sitä kyllä aina välillä.
  8. Silittely on ihanaa, sitä saisi tehdä aina, mennen tullen ja siinä välissä.
Helppo kissa mä oon, entistäkin helpompi. Mamma kehuu aina kaikille kuinka kiltti mä oon.
 
Me lähetetään tämä tunnustus nyt vain yhdelle ihanalle (mamman mielestä) kissalle - Mandylle - ja sen koirakaverille Ekille.

Mandy oli pienenä meillä (Sanni-nimisenä) kolmisen kuukautta kun mamma halusi saada mulle kissakaverin. Se saatiin Rekku Rescuen kautta. Mutta mä en halunnut mitään kaveria ja mamman oli lopuksi haikein mielin ja surullisena luovuttava siitä. Onneksi Mandy sai mitä parhaimman uuden kodin kiltin saksanpaimenkoiran Ekin kaverina (= pomona). Nyt niillä on siis oma blogikin - Mandy ja Eki.
Ja kaiken kukkuraksi Mandy on toisen ihanan blogitytön, Mindyn  sisko.

Tässä kertomuksia Mandy-Sannin ajasta meillä:

  

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

4 v. !

Mä täytän tänään neljä vuotta! Mamma ihmettelee miten mä voin olla jo näin iso tyttö koska sen mielestä siitä on vasta vähän aikaa kun mä tulin tänne.

                             
Se katseli illalla haikeana mun vanhoja kuvia, joissa mä olin vielä pikku tirriäinen - esimerkiksi tällaisia joissa mä nukuin sen kainalossa niin että sen piti räplätä tietokonettakin vasemmalla kädellä ettei mun uni häiriintyisi. 
                                    
Ja olin tietysti aivan ihana ja hurmaava. Ja oon sen mielestä edelleen maailman paras kissa sille.

mun masu oli juuri leikattu
                                        

Meidän blogi aloitettiin viime vuoden helmikuussa kun mä olin jo yli kaksi vuotta vanha ja mun lapsuustarinoita kerrottiin silloin aika nopeaan tahtiin. Nyt näitä postauksia tulee harvemmin, mutta mä yritän valvoa, että mamma edes silloin tällöin kertoo musta.

Teidän muiden kuulumisia me seurataan mielenkiinnolla, ootte meille VIPpejä.
  

torstai 1. marraskuuta 2012

Moikka!

Mä oon täällä vielä vaikkei musta ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Mä voin hyvin ja hoidan edelleenkin tämän kodin prinsessan hommia.
                                       
                                      
Mun blogin hiljaisuus johtuu siitä, että meillä on ollut mamman kanssa vähän henkien taistoa, yt-neuvotteluja ja muuta sellaista. Se kun harkitsee tämän blogin lopettamista tai sen pitämistä vain ihan yksityisenä päiväkirjana ja mä taas haluaisin, että muutkin voi seurata mun kuulumisiani. Meidän neuvottelut on vieläkin kesken, mutta oon mä kyllä jo vähän voitolla – niin kuin aina. Eli postauksia voi siis tulla vielä toistaiseksi ainakin harvakseen.

On meillä jonkinlaisia kuviakin otettu tässä välissä:
Parvekkeella mä käyn vielä joka päivä vaikken kyllä istuskele siellä enää niin pitkiä aikoja kuin kesällä.
                
Illalla ennen nukkumaan menoa me leikitään vähän, tällaista punaista naruakin on ihan kiva kiskoa.

Leikkien jälkeen mä nukahdan näin nätisti.

                          
 
Yksi pieni postaus mamman on laitettava aivan lähipäivinä mun kunniakseni..

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Seuraneiti

                        
 Mamma, mitä sä teet siellä, mä haluun sinne kanssa!

                                           
Vaikka se onkin sellainen yksinolon paikka, ei sun tarvi olla. 
Mä tuun seuraksi.

 
Mä avaan tän oven nyt.
                             
  Ja nyt mä tuun.


perjantai 31. elokuuta 2012

Kullannuppumme maailmalla

Eilen kuultiin, että Naukulan Helmi ja hänen ulkotarhansa on kuuluisa maailmalla. Ja ansaitusti onkin, niin hieno se on.  Muitakin blogikissojamme esiintyy joillakin kansainvälisillä areenoilla, tosin paljon vaatimattomammin ansioin kuin Helmi, eli enemmän tai vähemmän huvittavilla kuvilla.

Kesäkuun postauksessa ”Hakuja ja kopioita” mamma mainitsi kuinka kissablogeihin maailmalla on kopioitu myös täkäläisten kissojen kuvia. Esimerkkinä oli pari linkkiä minusta blogissa

Kyseisen blogin suosikkeja ovat olleet varsinkin Lulu, Lea ja Lotta sekä myös Mindy. Pari linkkiä :

Mamman yllätykseksi meille tuli pian postauksen jälkeen blogin pitäjältä täti Monicalta ystävällinen viesti, jossa hän mainitsi laittaneensa mun kuviani blogiinsa ja jos mamma ei siitä pidä, hän voi poistaa ne. Mamma vastasi, ettei asia haittaa häntä lainkaan koska kuviin on aina liitetty niiden alkuperä. Hämmästytti kuinka tarkkaan näitä juttuja siellä seurataan.

Tästä sukeutui sitten oikein mukava muutamien viestien vaihto, joissa Monica mm. kertoi perheestään ja kesäpaikastaan Brasilian rannikolla, jossa he viettävät viikonloppuja. Hän lähetti myös neljän oman kauniin kissansa (Pelanca, Cheetos, Smeagol ja Joakin) kuvat. Hyvin sympaattinen rouva.

Hän kommentoi myös kuvia kissahotellista, jossa vietin muutaman päivän kesäkuussa mamman ollessa matkoilla. Hänestä se näytti aivan upealta, heillä ei kuulemma ole mitään vastaavaa, vain aivan kamalia paikkoja.

Blogiin on ilmestynyt lisää mun kuviani, vaikkei ne nyt niin kummoisia olekaan. Sinne tulee koko ajan hauskempia kuvia muista kissoista kivoilla teksteillä varustettuina. Mutta onhan se kiva jos Monica tykkää..

Tässä linkkejä mun kuvista :

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Lempipaikka

Memento mori'n Elina lähetti meille lempipaikkaa koskevan haasteen - kiitoksia!

Haasteen ohjeistus kuuluu näin: “Kerro lempipaikasta kotonanne/kotonasi, kuvaile sen tunnelmaa ja esineitä, ja kerro miksi juuri se paikka on sinulle mieluisin. Heitä haaste eteenpäin viidelle bloggaajalle.“

Mulla on monta vakipaikkaa, mutta nämä tulevat nyt ensimmäisinä mieleen:
 
Ykkönen kesällä on tietysti parveke, jossa mä vietän suurimman osan aikaa. Sieltä näkyy laajalle alueelle ja on monenlaisia juttuja seurattavana: lintuja, ötököitä, ihmisiä, autoja jne. Auringossa on aina mukava köllötellä.
                                 
Kaikki kissathan loikoilee mielellään sängyllä. Niin mäkin ihan pienestä pitäen, tässä alla mä oon aamukahvilla kauan sitten. Sänky on kiva varsinkin kun mamma on siinä vierellä.

Sitten on mamman läppäri, jolle olisi päästävä melkein aina. Oonkin keksinyt keinon mitä se ei voi vastustaa: menen makaamaan siihen kyljelleni ja katson mammaa syvälle silmiin piiitkän aikaa. Ei mua silloin raski ajaa pois:)

                                 
 
Mä sain vielä yhden tunnustuksenkin upealta russitytöltä Ellalta ja Keltsulta – kiitos!              
                                 
Olemme jo aikaisemmin laittaneet tällaisen eteenpäin, joten nyt saa jäädä, kaikki ovat varmasti saaneet sen jo vähintään kerran.   
Myös lempipaikkahaaste lienee kiertänyt pitkin kesää jo hyvin monilla.


perjantai 24. elokuuta 2012

Mamman

mussukka lempipaikassaan

                

www.cartoonizemypet.com
                                                       
                       toivottaa Hyvää Viikonloppua !                                     

tiistai 21. elokuuta 2012

I ♥ Your Blog

Yksi lempiblogimme - Kissanpäiviä sijaiskodissa - lähetti meille kivan tunnustuksen. Kiitos Minna & Myrsky ♥!

                                    

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. 

Minni mammoineen lähettää tunnustuksen edelleen:



 (Kas vain, tästä tuli tämän blogin sadas postaus!) 
 

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Liikettä

Kattihaasteen aiheena näyttää olevan sarjakuva, mutta mamma päättikin yhdistää sopivia perättäisiä kuvia ensimmäistä kertaa vähän elävämmäksi kuvaksi.

                          
Kuva koottiin jo aikaisemmin näytetyistä, mutta samanlaisia musta saisi harva se päivä. Mä tykkään kiipeillä noiden ovien päällä, ja mamma jättääkin ne usein kiltisti vähän raolleen sitä varten. 
Ensin mä aloin kavuta sinne saadakseni huomiota. Varsinkin kun mamma jutteli puhelimessa menin naukumaan, että tuu nyt heti nostamaan mut pois täältä! Sehän tuli luuri toisessa kädessä nostamaan mut toisella alas – pidemmän puhelun aikana muutamankin kerran.. Kun se sai tarpeekseen mä jouduin kylppäriin että se sai puhua rauhassa. Nykyisin mä meen tuonne ylös muuten vaan huvikseni ja tuun alas ihan itse tämän matalan kaapin kautta.
                                

-   -   -   - 
 
Sitten ihan toinen juttu – mamma huomasi, että se kuvaa mua paljon aina samoissa paikoissa. Laitetaanpa siis jokunen kuva vähän muiltakin suunnilta, ei ihan joka nurkasta kuitenkaan. Nämä on otettu vähän ennen mun saapumistani, joten jotain pientä on tietysti muuttunut. Useimmat koriste-esineet ainakin ovat kaapeissa ja yhden pöytälampun mä oon rikkonut, mm.. Sohva ja tuolit on peitetty mikä milläkin, mutta olen mä ehtinyt niitäkin vähän käsitellä..