9 v.

Tänään on kulunut jo kokonaista 9 vuotta siitä kun mä synnyin. Mamman on aina yhtä vaikea uskoa kuinka nopeasti aika on kulunut mun kanssani.    

          

Vastahan mä tulin tänne sen mielestä ja olin tällainen pieni ja pirtsakka, villi ja veikeä .

                                                     

Hei, lintunen !

Mutta mun ihanuus on kuulemma vain kasvanut.                                           

Kuka kumman

rääpäle se tuo on? 

Tuollainen pieni laiheliini, kauhean isot korvat ja hassun väriset silmät.

  

                                                

En tuo voi olla minä, vaikka mamma niin väittääkin.                           

  Eihän tuollaisesta voi mitenkään tulla tällaista?                                             

Kun olin pieni

ja asuin vielä mun kasvattajatädin luona otettiin musta ja mun sukulaisista paljon kuvia. Joitakin niistä on jo nähty täällä eikä tässäkään ole vielä ihan kaikki, mutta nämä saavat nyt riittää.

Loka-marraskuussa 2008 sai kolme kissaemoa vauvoja ja pentueet nimitettiin E- F- ja G-pennuiksi. Minä ja mun kaksi veljeäni oltiin G-pentuja ja mä sain nimen Gorgonzola, joka oli mamman mielestä aika kamala. Olisi pienelle sievälle tytölle voinut keksiä nätimmänkin nimen, eikä mitään juustoa vaikka mun hännänpäässä olikin ihan pikkuisen valkoista väriä.

Mutta mamma on erittäin tyytyväinen ja onnellinen siitä että valitsi juuri minut ikiomakseen. Pentuaikoina mä kyllä koettelin sen hermoja kun olin mahdottoman villi ja vilkas, mutta nyt se ei osaa kuvitella sopivampaa kissaa itselleen. Kiltti, leikkisä ja hellyydenkipeä olen enimmäkseen, mutta osaan olla myös pippurinen ja ilmaista mielipiteeni napakasti jos jokin asia ei miellytä. Mun ääneni on hyvin vivahteikas ja sanavarasto laaja ja monipuolinen, mä tykkään käydä pitkiä keskusteluja mamman kanssa.

Sekin on mammasta kivaa, että mun ilmeeni on lempeämpi kuin yleensä russi-kissoilla, jotka näyttävät usein aika tuimilta vaikka ystävällisiä ovatkin.                                              

ihan pieni Minni ihmettelee

Gilda-äiti kolmen lapsosensa kanssa

 

tätikissa uusia pentuja katsomassa

                                                    
                                  

minä veljien keskellä

uni pääsi yllättämään

                                                                 

hei äippä

hymyilytti jo pienenä

ja välillä vähän huolestutti

hassut mammat sikin sokin pentujen kanssa

                                         

veli- ja sisarpuolia sikin sokin

Kaikki kuvat kasvattajan FI*Zarin

*************     ************     ****************

Mun blogissa oli viime viikolla taas paljon kävijöitä USAsta. Tällä kertaa ne tulivat PawNation -nimiseltä sivustolta, johon yksi Paul Ciampanelli oli laittanut jutun musta.  

http://www.pawnation.com/2013/10/02/meet-minnie-the-russian-blue-cat/

Mammaa ihmetyttää kovasti, että jossakin Los Angelesissa oli teksteistä ja kuvista päätellen tutkittu mun blogia aika tarkkaan. Mutta ihan kiva juttuhan se oli.

Mamma&mussukka

Myrsky ja Minna ehdottivat kaverikuvan esittämistä ja tosi kivoja sellaisia on blogeissa nähtykin.

Meidän kuvat ovat nyt enemmän sellaisia mamman pieni mussukka -kuvia. Niitä on kaivettu arkistoista, ihan meidän ensimmäisistä tapaamisista lähtien.

Tässä pari kasvattajan luona otettua kuvaa:                                      

 Mamman sylissä kuukauden vanhana joulukuussa -08

suukko mammalle tammikuussa -09

Sitten pian kotiintulon jälkeen ystävä otti kuvia, kun tulin mukaan seurustelemaan.                                    

                                       

Vauvakuvia

Mamma etsi jotain jostain laatikosta kun sen käteen osui sattumalta mun vanha vauva-cd:ni. Kasvattaja oli antanut sen meille silloin kun mä lähdin tänne.

Mun tuloni jälkeen sitä katsottiin ehkä vain parisen kertaa ja sen jälkeen on tietysti katseltu ihan vain mua itseäni. 

Mutta nyt pitkästä aikaa oli kivaa taas nähdä millainen mä olin pikkuisena ja myös mun vanhempani. Eikä mamma tietenkään voinut mitenkään olla laittamatta tänne joitakin näistä kasvattajan (FIN*Zarin) ottamista kuvista.

Minä (vas.) ja mun kaksi veljeäni

                                 
Tässä on mun Gilda-äitini, joka on voittanut paljon palkintoja kauneuskilpailuissa. Mä oon mielestäni kyllä ainakin vähän sen näköinen..

                                    


            

Mun valkoinen hännänpääni näkyy tuossa keskellä

                                                                            

suurisilmäinen äiti

                               

Mä tuossa oikealla

Mä olin kuulemma oikein tohottaja-adhd - kun veljet makoilivat pedissä mä kiertelin ympäri huonetta tutkimassa paikkoja. Sitähän mä jatkoin sitten täälläkin, eikä ihan kaikki ollut aina mamman mieleen..            
                       

minnekähän taas lähtisi

                                                                                 

oonko mä söpö

                                              

nyt mietityttää

                                               

missä mä oon

                                 

Lallallalaa

                                                           

hyvä tyyny

                                       

                                           

Mun Tender-isukkini tuli Italiasta tänne tekemään vähän vauvoja ja noutamaan palkintoja täkäläisistäkin kilpailuista. Mamma tapasi tämän kiltin herrasmiehen ja tykästyi siihen kovasti. Mä kuulemma näytin johonkin aikaan ihan siltä, mutta nyt kuitenkin enemmän mun äidiltä - onneksi kun oon kerran tyttö.

kuva: Pekka Savolainen (Surok -08)

Gilda-äiti

               

                                                                             
                                       
                           

kiipeilyharjoituksia

ei onnistu ihan vielä

haukotuttaa Taika-tädin vieressä

Tässä mä kurkin mun velipuolen, Nemon takaa. Se on mua n. 3 viikkoa vanhempi ja meidän molempien isukki on Tender. Nemollakin on oma blogi.