Kotona

Heippa, vihdoinkin sain mamman laittamaan tänne jonkinlaista elonmerkkiä musta. Pitkään siinä meni, enkä tiedä varmasti milloin me päästään oikein kunnolla päiväjärjestykseen.

 

 

Kotona nyt kuitenkin ollaan nelisen kuukautta kestäneen evakkouden jälkeen. P-remppa venyi ja venyi, eikä kaikki vieläkään ole ihan kunnossa. Mamma ja muut tässä meidän ”linjassa” eivät ole ihan tyytyväisiä asioihin ja korjauksista neuvotellaan.

Työt jatkuvat nyt vastapäisissä asunnoissa ja me saadaan nauttia aamuisin klo 7 alkavasta ihanasta porausäänestä. Elokuussa pitäisi koko talon olla valmis.

Kotona on kyllä hyvä olla, vaikka täällä on vielä todella paljon tekemistä.

Keittiökaapit (kts. ed. postaus) on saatu takaisin paikoilleen. Mä tarkistin, että ne on hyvin kiinnitetty.

(Tarkistin muuten evakkoasunnossakin, eikä mamma oikein arvostanut kun tein sitä aina noin kello 2 yöllä, enkä tietenkään tullut itse alas vaan mau’uin mammaa auttamaan...                              

Nyt mä mietin miten saisin mamman innostumaan taas tästä mun blogistani. 

Ylhäällä

Harmaina päivinä ei huvita hengailla parvekkeella, joten silloin keksitään muuta ajanvietettä. Seuraavaksi kivointa on tietenkin päästä jonnekin korkealle. Sopiva paikka on makuuhuoneen yläkaapit, joihin mä pääsen kun oikein ruinaan. 

                                                             

            

                                                          

Mitä?

Pitäisi muka tulla jo pois?

Enkä tule vielä!

Täällä on kissan kiva olla.

 Saanhan jäädä, joohan.                                                              

Ei sinne!

"Minni EI ! Et hyppää sinne, älä mittaile yhtään!", huutaa mamma.

Arvaa kuka tottelee.         

peruuttelen vaan, ei voi kääntyä

hmmmm.., aika korkealla

mitähän tekisi

en taida hypätä

mamma sanoo, että saan nyt jäädä tänne toistaiseksi, yhyy

Not just

a pretty face.

Mä olen niin paljon muutakin. Esimerkiksi erittäin taitava urheilija. Mitkä tahansa kiipeilypuut ei tälle tytölle riitä vaan mun täytyy päästä todellista taitoa ja tasapainoilua vaativien ovien päälle harrastamaan mun lempiurheilua.  Mamma tietää tämän ja jättää usein makuuhuoneen kaappien ovet vähän raolleen.

Menneeltä viikolta

Ensin yksi poseerauskuva.                           

Sitten kuva mun komentavasta katseesta kun yritän saada mammaa kirjoittamaan blogia.                             

Anova katse ei toimi ollenkaan.                               

Eikä sekään auta, että tuun koneelle muistuttamaan asiasta.                                  

Mä harrastan ovikiipeilyä melkein joka päivä. Se on kivaa ja sitä varten mamma jättää usein kaappien ovia auki.                           

                                  

Välillä voi istuskella korissa.                           

Parvekkeella loikoilu nyt on tietysti ihan itsestään selvää.
                                        

Lepopäivä

Tänään mulla oli tällainen päivä.

 Eilen oli taas tuollainen, niin että nyt vähän väsyttää.

                                                                                             

Liikettä

Kattihaasteen aiheena näyttää olevan sarjakuva, mutta mamma päättikin yhdistää sopivia perättäisiä kuvia ensimmäistä kertaa vähän elävämmäksi kuvaksi.

                          

Kuva koottiin jo aikaisemmin näytetyistä, mutta samanlaisia musta saisi harva se päivä. Mä tykkään kiipeillä noiden ovien päällä, ja mamma jättääkin ne usein kiltisti vähän raolleen sitä varten. 

Ensin mä aloin kavuta sinne saadakseni huomiota. Varsinkin kun mamma jutteli puhelimessa menin naukumaan, että tuu nyt heti nostamaan mut pois täältä! Sehän tuli luuri toisessa kädessä nostamaan mut toisella alas – pidemmän puhelun aikana muutamankin kerran.. Kun se sai tarpeekseen mä jouduin kylppäriin että se sai puhua rauhassa. Nykyisin mä meen tuonne ylös muuten vaan huvikseni ja tuun alas ihan itse tämän matalan kaapin kautta.

                                

-   -   -   - 
 

Sitten ihan toinen juttu – mamma huomasi, että se kuvaa mua paljon aina samoissa paikoissa. Laitetaanpa siis jokunen kuva vähän muiltakin suunnilta, ei ihan joka nurkasta kuitenkaan. Nämä on otettu vähän ennen mun saapumistani, joten jotain pientä on tietysti muuttunut. Useimmat koriste-esineet ainakin ovat kaapeissa ja yhden pöytälampun mä oon rikkonut, mm.. Sohva ja tuolit on peitetty mikä milläkin, mutta olen mä ehtinyt niitäkin vähän käsitellä..

                              

                                  

Mä Minnie

mestariloikkaaja oon! Näin hienoja loikkia teen -
ei joka tyttö näitä osaa, ehei.

Näin