Mamman tyttö

Mulle kuuluu hyvää. Olen entiselläni muuten, mutta kovin korkealle en hypi edelleenkään, tuolille ja sängylle vain. 

Sekin ilahduttaa mammaa, että mä juttelen jo entiseen tyyliin. Putoamisen jälkeen olin pitkään hiljainen tyttö, mutta nyt mulla on taas mielipide vähän joka asiasta.

Triolassa on kovasti pohdittu pussien kelpoisuutta. Tässä on yksi postipussi, ei siis mitään logoa tai disainia. 

mun mielipiteeni pussista

Tarkistus

Me käytiin taas CatVetissä tarkistuttamassa, miten mun vointi on edistynyt kahden viikon lääkekuurin jälkeen.                                               

Aika väsynyt olen ollut monena päivänä, ilmeisesti Tramalin vaikutuksesta, vaikka niin pienen murusen oonkin sitä saanut. Muuten olen ihan kuin ennen, mutta korkealle en vieläkään hyppele.

Lääkäritäti tunnusteli mua taas tarkkaan ja huomattiin, että aristelin edelleen vasenta etutassua sekä selkää määrätystä kohdasta.  

Päätettiin ottaa pari röntgenkuvaa tassusta ja selästä ja tarkistaa verestä maksa-arvot, jotka olivat olleet vähän koholla.

Tietysti mut piti rauhoittaa veren ottoa varten kun en kerta kaikkiaan suosiolla sitä luovuta.

Maksa-arvot olivat palautuneet normaalille tasolle, eikä kuvissa ei näkynyt mitään vikaa selässä ja tassussa. On mahdollista, että tassu on vähän venähtänyt ja selässä välilevyn pullistumaa, mutta näiden pitäisi parantua vähitellen. Mamma tarkkailee.

Tramal jätettiin onneksi pois ja mä olen jo paljon virkeämpi.

Mutta nyt koittaa kovat ajat – laihduttaminen! Aina auki ollut raksubaari suljetaan!

Mamma osti lääkäriltä Hill’s Prescription Diet Metabolic Weight Management -raksuja, joita mä saan nyt kolme kertaa päivässä, ja välillä vähän muita Hill’s Metabolic -ruokia.                                      

Katsotaan mitä se meinaa tehdä kaikille niille herkkuraksuille, joita täällä on varastossa...

Se, mikä ei muutu, on mun hellitteleminen :)                                 

Sattumus

Sattui aika kamala tapaus. Mamma oli poissa kotoa muutamia päiviä ja mä olin hoidossa yhden sen kaverin luona. Se on mullekin tuttu, kiva täti. Niillä on iso lasitettu parveke, jossa mä loikoilin ja katselin tirppoja.

Yhtenä iltapäivänä siellä soi ovikello ja naapuri kertoi, että tädin lasitetulta parvekkeelta, toisesta kerroksesta, oli pudonnut kissa. Sen oli nähnyt joku toinen naapuri ja ne onneksi tiesi, kenellä on kylässä kissa. Täti juoksi parvekkeelle ja näki yhden ruudun olevan auki. Kauhuissaan se ryntäsi ulos ja löysi mut ihan läheltä yhtenä myttynä pelosta vapisten. Se tutki ja tunnusteli mun kaikki paikat eikä löytänyt murtumia, masua vain vähän aristelin. Mua tarkkailtiin koko ajan. Mä olin hiljainen ja vaisu, enkä halunnut hypätä tuolia korkeammalle, mikä oli huolestuttavaa tällaiselle mestarikiipeilijälle. Muuten käyttäydyin normaalisti. Arvoitukseksi jäi miten olin saanut auki hieman raolleen kiinnitetyn lasin.

Tapahtuneesta kerrottiin heti mammalle, joka säikähti kauheasti ja päätti heti palattuaan päivän päästä viedä mut lääkärille tutkittavaksi. CatVetissä otettiin röntgenkuvat ja tutkittiin veret. Onneksi ei ollut mitään murtumia ja sisäelimetkin oli kunnossa. Maahan pudotessa olisi voinut tulla repeämiä keuhkoihin, maksaan tai rakkoon.

Ainoa jälki putoamisesta oli mun nenun alla, nyt jo parantunut

Mutta röntgenkuvassa näkyi, että mulla on vähän nivelrikkoa lantiossa. Sain lääkkeitä mahdollisiin kipuihin : Tramal 50 mg (1/6) ja Gabapentin 50 mg (0,5 ml), molempia 2/pv. Suositeltiin myös Synoquinia tai Seraquinia nivelten hyvinvointiin.

Ja edelleen mä syön mun lievään epilepsiaan Phenoleptil vet -pillereitä. Kalaöljyn käyttöä lisättiin myös.

Lääkkeiden antaminen sujuu helposti, niin kuin mulla aina. Pillerit suukkuun ja vähän vettä päälle ruiskusta.

Parin viikon päästä mennään tarkistuskäynnille lääkäriin.

Mä olen jo reipastunut, kiipesin kerran ovenkin päälle, mikä ilahdutti mammaa. Muuten täällä järjestellään paikkoja sellaisiksi, että mun on helppo liikkua. Mammaa vähän harmittaa, että se ehti tilata uuden kiipeilypuun vanhan tilalle, joka hävitettiin huonokuntoisena ennen p-remppaa. Nyt olisi tilattu vähän toisenlainen kuin mikä on tulossa parin päivän päästä.

Nivelrikkoa ei olisi huomattu ilman mun putoamista. Mä liikuin ja kiipeilin sitä ennen ihan reippaasti.

https://www.vetcare.fi/wp-content/uploads/Kissan_nivelrikko_esite_100x210.pdf

”Nivelrikko on kuitenkin erittäin yleinen vaiva ja arvioidaan, että noin 30–40 % kaikenikäisistä kissoista sairastaa nivelrikkoa. Yli 12-vuotiailta kissoilta on tutkimuksissa löydetty lähes jokaiselta nivelrikkomuutoksia.” 

Käytiin lääkärillä

Yleensä mun silmät on tuon näköiset.                                            

Mutta muutama päivä sitten mun vasen silmä alkoi vetistää ja sitten vuotaa oikein kunnolla. Ei ollut kivaa, olin välillä ihan myrtsi kun se oli tuollainen.                                                   

Lääkärireissuhan siitä tietysti tuli. Kissa koppaan, autoon ja CatVetiin, jossa mun silmää tutkittiin.
                                                              

Tulehdusta oli ja mamma määrättiin tiputtelemaan siihen Oftan Akvakol -tippoja. En tykännyt, välillä meinasin hipsiä piiloon kun näin pullon mamman kädessä. Mutta kaikkeen tottuu ja vähemmällä pääsee kun ei hirveästi yritä kiemurrella pois mamman sylistä, ei se onnistu kuitenkaan.

Nyt se on jo ihan hyvä, mutta kuuria jatketaan vielä vähän kun mamma haluaa, että mun silmät on varmasti taas tuollaiset säihkyt.                                 

Hyvät rutiinit

Mulla on kaikenlaisia hassuja rutiineja, joille mamma vähän hymyilee. Mutta on sitten sellaisiakin, jotka on sen mielestä oikein hyviä, koska ne liittyy mun terveydestä huolehtimiseen.

Mä olen aina saanut Multicat-vitamiinipillereitä samoihin aikoihin aamulla ja illalla. Mä tykkään niistä niin paljon, että muistan aina tulla katsomaan sitä purkkia sillä silmällä, että nyt olisi taas vitamiiniaika. Söisin varmaan koko purkillisen kerralla. Harmittaa kun saa vain yhden ja muutenkin mamma pitää välillä paussia niiden kanssa koska raksuissakin on vitamiineja, eikä niitä saa tulla liikaa.                                            

Lievän epilepsian takia mä olen pienestä pitäen syönyt lääkkeitä aamuin ja illoin. Ei ne tabletit mitään hyviä ole, mutta se on kivaa, kun mamma ruiskuttaa vettä mun suuhun niiden kanssa. Siitä on tullut meille sellainen rutiini, josta mä tykkään. Kun lääkkeet, ruisku ja vesikuppi otetaan pöydälle mä hyppään mamman syliin valmiina hommaan. Nekin ajat mä tiedän niin hyvin, että osaan tulla kärkkymään lääkitystä, tai siis sitä ruiskutusta, usein ennen kuin mamma ehtii. Se kiittää mua naureskellen muistuttamisesta.                                                         

Mammasta on mainiota, että jos se vaikka unohtaisi niin minä kyllä muistuttaisin sitä näistä tärkeistä jutuista.                                                          

pilleriii !