Kuka lie

Mulle ilmestyi tuollainen mustaturkkinen kaveri, mamma luuli kai että mä olen yksinäinen. Mutta ei tuosta tyypistä juuri seuraa ole kun se liikkuu vain tuossa seinällä. Ja vain matkii mua. Menköön takaisin sinne mistä tulikin.

 Hah, se olinkin minä itse. Ettepä arvanneet.

            Tämmöinen hopeanharmaa tyttönen.

Juttuja

Venäjänsinisemme ry:n facebook-sivuilta löytyi seuraavat pari juttua:

Kissojen pieni sanakirja
               (Jumalaiset kissamme, Helen Exley)

🐾Unettomuus = Kyvyttömyys nukkua yli 20 tuntia päivässä
🐾Uskollisuus = Olla yhdessä ihmisen kanssa enemmän kuin kuusi viikoa.
🐾Stressi = Tila, jonka voi havaita vain muissa olennoissa.
🐾Lintu = Säilykeruoka, jolla on siivet, mutta ei purkkia.
🐾Kirppu = Pikkuruinen ilkeä lohikäärme
🐾Koira = Ylisuuri karvainen kirppu
🐾Tietoisuus = Kiusallinen tila nokosten välillä
🐾Ruoka = Jotakin, mitä pitää saada 30 minuutin välein
🐾Rakkaus = Tunne, jonka voi kokea aidosti vain itseään kohtaan
🐾Laatikko = Mahdollinen portti onnelaan, jota täytyy tutkia ja vartioida
🐾Työ = Ihmiskunnan toimintaa kissakunnan mukavuuksien ylläpitämiseksi
🐾Nöyryys = Ei tunnettua selitystä

Venäläinen satu

Vanhassa venäläisessä sadussa kerrotaan seitsemästä haltijasta, jotka olivat kerääntyneet lahjoineen prinsessan kehdon ympärille.

Ensimmäinen haltija antoi prinsessalle pelottoman luonteen, toinen uskollisen sydämen. Kolmas haltijoista kertoi prinsessalle, että hän tulisi pysymään hoikkana ja kauniina läpi elämänsä, neljäs, että hänen jokainen liikkeensä olisi sulokas ja viehättävä. Viides haltija kertoi prinsessalle, että hän tulisi aina pukeutumaan hopeaan, silkkiin ja samettiin, kuudes lahjoitti hänelle kaksi suurta smaragdia ja seitsemäs sanoi prinsessalle, että hän tulisi aina löytämään ystäviä mihin tahansa maailmassa hän menisikin.

Kuitenkin nämä haltijat olivat melko nuoria ja kokemattomia haltijoina, joten he eivät jaksaneet uskoa, että tästä pienestä punaisesta huutavasta vauvasta kasvaisi koskaan kaunista prinsessaa. Niinpä he hellästi siirsivät lahjansa viereiseen kehtoon, josta kuului hiljaista kehräystä. Ja venäjänsinisestä tuli erityisen kaunis ja lahjakas kissa.

♥

Mamman tyttö

Mulle kuuluu hyvää. Olen entiselläni muuten, mutta kovin korkealle en hypi edelleenkään, tuolille ja sängylle vain. 

Sekin ilahduttaa mammaa, että mä juttelen jo entiseen tyyliin. Putoamisen jälkeen olin pitkään hiljainen tyttö, mutta nyt mulla on taas mielipide vähän joka asiasta.

Triolassa on kovasti pohdittu pussien kelpoisuutta. Tässä on yksi postipussi, ei siis mitään logoa tai disainia. 

mun mielipiteeni pussista

Päikkärihäirintää

Mamma, mä nukkuisin nyt, et viitsisi paparazata.                     

äläkä viitsi naurattaa !

Ei meitä kyllä hirveästi naurata nyt. Täällähän piti alkaa p-remontti, mutta yht'äkkiä k.o. firma menikin konkkaan. Nyt ollaan paketoidussa ja suojatussa huushollissa ja odotetaan, mitä tapahtuu. Taloyhtiö yrittää etsiä uutta tekijää, joka voisi toimia suunnilleen samassa aikataulussa. Kaikillahan oli jo vuokra-asunnot sovittu remontin ajaksi. Meilläkin oikein kiva kalustettu pieni kaksio. Harmittaa jos pitää ryhtyä etsimään uutta ja vielä sellaista, johon hyväksytään lemmikkieläin.

Kummia ilmiöitä

Mamma, tuu kattoon, parvekkeella sataa lunta!                        

Nyt sataa jo sisälläkin.               

Mitäs tämä nyt sitten on?    

Apua, järistys!          

Täydellinen

Täytyy vähän siistiytyä.

Nyt on hyvä.

Oikein hyvä.

Mamma sanoo mua nätiksi. Mutta oon mä muutakin.      

 

Mä oon fiksu. Nytkin mä ajattelen oikein syvällisiä ajatuksia, pohdin vakavia asioita.

Tassuttimet

Taas kerran mun oli poseerattava ja syy oli tosi höpsö: piti verrata mun tassuja tulitikkuaskeihin - koska muka jotkut muutkin oli niin tehnyt.

voi voi

ja nyt lennätte siitä lattialle

Lunta

tulee tupaan täällä meilläkin, niin kuin Ilonalla ja Zetorillakin. Onko meidän katto lentänyt taivaan tuuliin, vai mitä ihmettä?  Kummallisia asioita tapahtuu näihin aikoihin.

Peilailu

Mulla on tapana istuskella eteisen pöydällä ihailemassa itseäni tuosta isosta peilistä. 

Niin tein nytkin kaikessa rauhassa, kun mamma yritti salaa ottaa siitä kuvaa. Eipä onnistunut, en peilannut. Ne on ihan mun omia privaatteja hetkiäni, ei niitä tarvitse levitellä.

                         

Illalla

Pari kuvaa taas meidän iltapuhteesta, mukavasta yhteisestä hetkestä ennen nukkumaanmenoa.

  

 

Sitten pieni tietovisa : kenen blogia me katsotaan tässä kuvassa?

Mietityttää

Mä voin hyvin – ja paksusti – sanoo mamma. Oma vikansa kun ei saa mua laihdutettua, vaikka eipä mun mielestäni tarvitsisikaan. Mä olen oikein hyvä näin. Siltä itseltä on hävinnyt paljon kiloja, mutta mun se voisi antaa olla rauhassa mun kiloineni.

Mamma on höpsähtänyt vähän muutenkin. Se alkoi muistella menneitä ja väsäsi ihan oman blogin sitä varten. Sinne löytää tuolta oikealla puolella olevasta kuvasta. Mä kyllä epäilen, että siitä tulee lyhytaikainen juttu, se kun on vähän sellainen kyllästyväinen.

Mitähän seuraavaksi, mä olen vähän huolissani.

Sunnuntaiselfieitä

ja pari muutakin vähemmän mairittelevaa kuvaa:

 

Vieläköhän joku sanoo mua nätiksi...

Siniset kissat

Kauan sitten mamma osti tällaisen söpön rintakorun ja tykkää sitä edelleenkin. Ei se silloin vielä tiennyt oikeista sinisistä kissoista eikä sen elämään olisi minkäänlaisia kissoja mahtunutkaan.                                                  

Vasta paljon myöhemmin kun mamma asettui pysyvästi asumaan kotimaahan, oli mahdollista hankkia oma kissa. Ja sininen kissahan tänne sitten tuli. 
                                              

Näyttely

Mamma laittoi mun kuvia näytteille yhteen taidemuseoon. Eiks ookin hienoja. Kaikki ihaili niitä hirveästi.

No ei vaiskaan tietenkään, mamma vaan leikki vähän parilla ohjelmalla, joita oli käytetty jollain blogisivulla.