Sitä sun tätä

Kyllä sai kissa taas tehdä töitä, että tänne tulisi jonkinlaista postausta.

Vaikka mitä on tapahtunut, mutta kerrotaan jutuista, joista löytyy kuvia.

tuli paketti, joka piti tietysti tutkia tarkkaan

kuori pois!

mikä tämä tämmöinen laatikko on?

tännekö pitäisi pissiä?

CatVetissä piti käydä lääkityksen tarkistuksen vuoksi. Nyt vähennettiin Phenoleptil Vetin määrää ja lisättiin Gabapentiiniä hieman, koska valkosoluja on vähän liikaa. Muutaman viikon jälkeen mennään taas verikokeisiin.

kaltoin kohdeltu kissa

Mun hienoa näköalaa on tärvelty tuollaisilla kamalilla rakennelmilla katon korjauksen vuoksi. En tykkää.

                

mutta näistä tykkään aina

Tarkistus

Me käytiin taas CatVetissä tarkistuttamassa, miten mun vointi on edistynyt kahden viikon lääkekuurin jälkeen.                                               

Aika väsynyt olen ollut monena päivänä, ilmeisesti Tramalin vaikutuksesta, vaikka niin pienen murusen oonkin sitä saanut. Muuten olen ihan kuin ennen, mutta korkealle en vieläkään hyppele.

Lääkäritäti tunnusteli mua taas tarkkaan ja huomattiin, että aristelin edelleen vasenta etutassua sekä selkää määrätystä kohdasta.  

Päätettiin ottaa pari röntgenkuvaa tassusta ja selästä ja tarkistaa verestä maksa-arvot, jotka olivat olleet vähän koholla.

Tietysti mut piti rauhoittaa veren ottoa varten kun en kerta kaikkiaan suosiolla sitä luovuta.

Maksa-arvot olivat palautuneet normaalille tasolle, eikä kuvissa ei näkynyt mitään vikaa selässä ja tassussa. On mahdollista, että tassu on vähän venähtänyt ja selässä välilevyn pullistumaa, mutta näiden pitäisi parantua vähitellen. Mamma tarkkailee.

Tramal jätettiin onneksi pois ja mä olen jo paljon virkeämpi.

Mutta nyt koittaa kovat ajat – laihduttaminen! Aina auki ollut raksubaari suljetaan!

Mamma osti lääkäriltä Hill’s Prescription Diet Metabolic Weight Management -raksuja, joita mä saan nyt kolme kertaa päivässä, ja välillä vähän muita Hill’s Metabolic -ruokia.                                      

Katsotaan mitä se meinaa tehdä kaikille niille herkkuraksuille, joita täällä on varastossa...

Se, mikä ei muutu, on mun hellitteleminen :)                                 

Söpö hurjimus

Ensin näitä tavallisia kuvia musta.

                               

Mun hurjistumisesta ei ole kuvia kun mammalla oli siinä vähän muuta tekemistä. Oltiin eläinlääkärillä ja multa yritettiin ottaa verta. En halunnut antaa. Taistelin vastaan aivan hurjana. Ne laittoi mulle kaulurin ja kietoivat vielä pyyhkeeseenkin. Hah, ei auttanut. Kolme tätiä ei pärjännyt mulle: mamma, ell ja avustaja. Niiden oli luovutettava ja lääkäritäti ehdotti sitten, että mut tuodaan sinne uudestaan hampaiden puhdistusta varten, laitetaan taju kankaalle ja varastetaan veri siinä samassa. Julmaa touhua, ei mammaakaan oikein huvita, mutta kai se mut sinne vie.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun mä vastustin veren ottoa oikein kunnolla. Aikaisemmin olen vain pikkuisen murisemalla ilmaissut vastalauseeni ja kiskonut tassua pois, mutta nyt räyhäsin kunnolla.

Kallis käynti oli vaikkei mulle tehty mitään muuta kuin tapeltiin mun kanssa.

Ell-käynti

Eilen oli jännittävä päivä, mutta ei oikein mukava mun mielestä. Käytiin vuotuisella rokotuskäynnillä CatVetissä. Mä käyttäydyn siellä yleensä hyvin, mutta nyt murisin ihan pikkuisen välillä. Lääkäritäti kirjoitti paperiin, että ”antaa hienosti tutkia itseään, vaikka ei sitä arvosta.” En arvostanut, mutta kestin kuitenkin. 

Kaikki oli kunnossa hampaita myöten, mikä ilahdutti mammaa. Laihduttamaankaan ei nyt komennettu, vaikka mä vähän pulska oonkin, mutta koska paino on pysynyt samoissa lukemissa, niin se ei kuulemma haittaa.

mammaa, ethän unohda mua tänne

Turkki on muuten hyvässä kunnossa, mutta hilseilee vähän peffan päältä ja karvoja lähtee, joten mamma osti sieltä tällaisen Omevio pumppupullon, josta se voi suihkauttaa mulle rasvahappoja suuhun. En tykkää.

kotona on aina paras olla

Vuositarkastus

Mä olen ollut ihmeissäni.       

Luulin, ettei mamma enää kirjoita musta kun oli vähän pitkä tauko.                    

Nyt se kuitenkin alkoi kaivella esiin kuvia viime viikoilta ja taitaa siis jatkaa.

Pari viikkoa sitten mä kävin eläinlääkärillä saamassa rokotukset ja tarkistuttamassa mun veret. Barbivet-lääkityksen vuoksi niitä pitää seurata, ettei fenobarbitaaliarvot nouse liian korkeiksi. Hyvät ne oli edelleen. Mä saankin vain pienen murusen pilleriä aamuin illoin, onneksi se riittää. Gabapentiiniä saan myös, mutta se ei keräänny maksaan.

Mamma oli kyllä yrittänyt pikku hiljaa vähentää Barbivet-annosta niin kuin oli lääkärin kanssa aiemmin sovittu, ja pitkään vaikutti siltä, että tulenkin toimeen ilman sitä. Mutta kerran mamma huomasi, että mua tärisytti taas. Pakko sitä on siis edelleen jatkaa.

 

koppaan kotona

huolestuneena lääkärin odotushuoneessa

CatVetin lääkäritäti avustajan kanssa yritti saada mun etutassusta verta, mutta mä kiskaisin sen joka kerta pois niin, ettei ne onnistuneet. Kaksi hmistä ei pärjännyt pienelle kissalle. Sitten ne otti sitä takatassusta, mitä mä en paljon huomannutkaan. Sieltä lirui kuitenkin niin vähän, että juuri ja juuri riitti. 

Kotiin tultua piti kiertää heti kaikki huoneet ja tarkistaa, että ne on ennallaan. Sitten lepäsin väsyneenä ja annoin mamman passata ja hellitellä kovia kokenutta mussukkaansa.

Vetskulla

Me käytiin toista viikkoa sitten eläinlääkärillä CatVetissä kun oli mun vuositarkastuksen aika. Mullahan on lievä idiopaattinen epilepsia ja lääkityksen vuoksi täytyy verikokeella aina tarkistaa, ettei maksaan kerry liikaa fenobarbitaalia. Mä saan aamuin illoin Barbivetiä ja Gabapentiniä, tosi pienet määrät kylläkin, ja epilepsia on pysynyt niillä hyvin aisoissa. Vain ani harvoin mamma huomaa mulla lievää tärinää, joka kestää lyhyen hetken. Maksa-arvo oli taaskin ihan hyvä ja me voidaan jatkaa samoilla lääkeannoksilla. Myös muut veriarvot olivat hyvin viitearvojen sisällä.

                               

                                     

Sitten mut tainnutettiin hammaskiven poistoa varten, sitä oli nyt tullut ensimmäistä kertaa jonkin verran. Puhdistuksen jälkeen mun piti jäädä sinne kahdeksi tunniksi, koska lääkäritäti halusi valvoa mun heräämistä. Rokotuspiikkikin pistettiin siinä samalla.

Se täti kirjoitti paperille, että mulla on ”mukava luonne, antaa hienosti käsitellä itseään”. Myös mun turkki on kuulemma upeassa kunnossa. Mamma oli tyytyväinen.

Mammasta oli muuten hauskaa yksi sattuma siellä lääkärillä. Kun me tultiin sisään istui odotushuoneessa yksi rouva, joka näytti heti tutulta. Ne alkoi vähän jutella eikä mennyt kuin parisen minuuttia niin mamma arvasi, että kyseessä tosiaankin oli juuri se Arkiporinaa -blogia kirjoittava sympaattinen rouva, joka hänelle oli ensi silmäyksellä tullut mieleen. Ja mukana oli tietenkin söpö Ruska-tyttö. Ne totesivat mm., että ”tuntevat” monia samoja blogikissoja. Pian lääkäritäti kuitenkin haki mut sisään ja jutut jäi kesken. Tämä tapaaminen oli mammasta oikein hauska. (Tervetuloa lukijaksi, Paula!)

Kotona mä olin vielä ihan pöhnäinen. Yritin kävellä ruokakupille nälissäni, koska en ollut ennen lääkärille menoa saanut syödä kuuteen tuntiin. Jalat meni ihan vinksin vonksin ja kun jotenkin pääsin sinne, nuokuin vain nenä kupissa eikä syömisesta tullut mitään. Mammaa säälitti ja vähän nauratti.

Se täytyy vielä kertoa, että lääkäritädin mielestä mä en saa yhtään lihoa tästä 4,5 kg:sta. Sitähän mammakin oli jo katsonut, että ylärajoilla ollaan. Eli jos nyt tulee vielä lisää painoa, ei raksubaaria pidetä enää aina auki.

                                     

Joudunko mä nyt salaattidieetille? Voisiko sitten saada edes vähän tuoreempaa?