Vauvakuvia

Mamma etsi jotain jostain laatikosta kun sen käteen osui sattumalta mun vanha vauva-cd:ni. Kasvattaja oli antanut sen meille silloin kun mä lähdin tänne.

Mun tuloni jälkeen sitä katsottiin ehkä vain parisen kertaa ja sen jälkeen on tietysti katseltu ihan vain mua itseäni. 

Mutta nyt pitkästä aikaa oli kivaa taas nähdä millainen mä olin pikkuisena ja myös mun vanhempani. Eikä mamma tietenkään voinut mitenkään olla laittamatta tänne joitakin näistä kasvattajan (FIN*Zarin) ottamista kuvista.

Minä (vas.) ja mun kaksi veljeäni

                                 
Tässä on mun Gilda-äitini, joka on voittanut paljon palkintoja kauneuskilpailuissa. Mä oon mielestäni kyllä ainakin vähän sen näköinen..

                                    


            

Mun valkoinen hännänpääni näkyy tuossa keskellä

                                                                            

suurisilmäinen äiti

                               

Mä tuossa oikealla

Mä olin kuulemma oikein tohottaja-adhd - kun veljet makoilivat pedissä mä kiertelin ympäri huonetta tutkimassa paikkoja. Sitähän mä jatkoin sitten täälläkin, eikä ihan kaikki ollut aina mamman mieleen..            
                       

minnekähän taas lähtisi

                                                                                 

oonko mä söpö

                                              

nyt mietityttää

                                               

missä mä oon

                                 

Lallallalaa

                                                           

hyvä tyyny

                                       

                                           

Mun Tender-isukkini tuli Italiasta tänne tekemään vähän vauvoja ja noutamaan palkintoja täkäläisistäkin kilpailuista. Mamma tapasi tämän kiltin herrasmiehen ja tykästyi siihen kovasti. Mä kuulemma näytin johonkin aikaan ihan siltä, mutta nyt kuitenkin enemmän mun äidiltä - onneksi kun oon kerran tyttö.

kuva: Pekka Savolainen (Surok -08)

Gilda-äiti

               

                                                                             
                                       
                           

kiipeilyharjoituksia

ei onnistu ihan vielä

haukotuttaa Taika-tädin vieressä

Tässä mä kurkin mun velipuolen, Nemon takaa. Se on mua n. 3 viikkoa vanhempi ja meidän molempien isukki on Tender. Nemollakin on oma blogi.

                                       

Nom nom nom..

Vihdoin viimein mä sain taas Cosma-herkkuja. Olikin aika pitkä paussi kun mun toivottiin unohtavan ne kun ne ei oo oikein halpoja, tulee kuulemma konkurssi. Niitä olisi tarkoitus syödä vain joskus herkutteluhetkinä eikä olla aina ruinaamassa, mutta minkäs mä sille mahdan, että Cosmat on mulla mielessä kaiken aikaa. Mä päätin pitää melkein syömälakkoa ja loin aina hyvin loukkaantuneita katseita kun niitä ei tullut mun kippoon - pakkohan mamman oli antaa vihdoin periksi. Se on muuten ihan topakka täti, mutta mun kanssa aivan pehmo-nössö - ja mä tiedän sen;). Taas se sanoo, että tämä oli viimeinen kerta - niin kai:).

Vaikka mä nyt saankin mun herkkujani kun johdattelen mammaa keittiöön ja juttelen sille nätisti, niin onhan mulla tietysti aina tarjolla vakioraksuja, joita mun täytyy enimmäkseen syödä. Mitään märkiähän mä en huoli, litkin vain nesteen päältä kun niitä yritetään syöttää. 

                                                 

nom nom nom...

Ei jaksa enää

   No aina vähän salaattia kuitenkin.

nom nom nom...

                            Nyt on masu täynnä.                           
   

  Ja sitten ruokalevolle.

                                                 

Ystävänpäivä ja tunnustus

Saimme yhdeltä kissamaailman komeimmalta kollilta, Myrskyltä kivan tunnustuksen :

Tämä pitäisi lähettää viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa. Seuraavat ovat saattaneet saada sen jo muualtakin, mutta lähetämme sen kuitenkin

veikeälle tytölle

Robyn Maukulaiselle

Friedelle ja Figolle

uudessa kodissaan

Lululle, Lealle ja Lotalle,

jotka pian myös muuttavat

herrasmieskaveruksille

Paavolle ja Harmille

sekä

reippaalle Kollo-pojalle.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE !

                                                                       

Pikku sairaanhoitaja

valvoo tässä kun flunssainen mamma laittaa keittiössä itselleen kuumaa juomaa. Mä oon viettänyt pari päivää tiiviisti mamman kyljessä sängyssä ja lämmittänyt sitä. Enkä oo yhtään vaatinut sitä leikkimään! Mammaa ihan liikuttaa tämä mun huolenpito.

Mindy ihmetteli, ettenkö tosiaankaan ole käynyt tuossa edellisen postauksen pedissä koko sinä aikana kun tämä kiipeilypuu on ollut meillä, eli yli kolme vuotta. Niin se vain on, että tämä ylätaso on ainoa paikka, jossa oleskelen. Nuo muut osat ei kiinnosta yhtään, ne voisi mun puolestani ruuvata pois. Tai tuon pöntön voi jättää koska sen kautta mä aina välillä hyppään ylätasolle.

                                       

Tässä yritetään

ottaa päivätorkkuja ja sitten mun eteen tullaan heiluttelemaan tota huiskaa. Mamma innostui siitä, että ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen mä satuin nyt menemään juuri tuohon paikkaan maate. Se oli kuulemma ikuistamisen arvoinen asia, hohhoijaa. Aurinko nyt vain paistoi siihen kivasti ja hyvinhän mä mahduin, ehkä tuun vielä toistekin.

                                             

                                              

Aika ihania kuvia

ovat nämä mamman mielestä – tietenkin mun nuoruuden ajoilta. Varsinkin tuossa ensimmäisessä mamma on näkevinään mun ”persoonan”, en tiedä miten eikä se itsekään, mutta niin se vain sattuu olemaan – eli tämmöinen terhakka, pirtsakka, aina mukana kaikessa -tyttönen siinä kuulemma näkyy. Sellainenhan mä olen vieläkin, vaikkei se enää oikein saa sitä vangittua kuviin.

kun ystäviä tuli kylään mä kiipesin mamman olkapäälle kuuntelemaan niiden juttuja

Saila sai mamman funtsimaan näitä ihania kuvia-asioita. Mun lapsuudesta ennen blogin aloitusta ei ole paljon kuvia, mutta ne muutamat ovatkin sitten sitä tärkeämpiä.

Pakkastako?

On vai? Täällä vai? No eihän se haittaa kun aurinko lämmittää. En mä mihinkään lumihankeen kyllä lähtisi tallustelemaan, mutta täällä lasien takana on ihan kiva olla. Mammaa ei oikein ihastuta, että mun takiani täytyy pitää parvekkeen ovea auki – se kun ei halua pitää turkkia päällä sisällä. Mutta mä oonkin venäjänsininen ja mulla on hieno kaksinkertainen turkki. 

Ensin on päästävä parvekkeelle paisteeseen :

ja sitten sisälle aurinkoläiskään :