Mamma otti Sannista miljoona kuvaa. Parvekekuvista voisi luulla, että mehän ollaan ihan kavereita, mutta juttuhan on niin että minä rakastan parvekkeella oloa, eikä edes Sanni saanut minua sieltä joka kerta poistumaan vaikka änkesi ihan viereen.
 |
| se tunkee tännekin |
 |
| kumma tuoksu |
 |
en ala
mamma vie se pois
please! |
 |
| en kestä |
 |
| hajurako | |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| | | | | | | | | | | | | | | | | |
Kun mamma katseli meitä siinä sillä heräsi aina toivo mutta ihan turhaan. Sisällä pysyin siitä mokomasta aina kilometrin päässä paitsi tapellessa.
Minä halusin olla mamman ainoa kissa.
 |
| et tuu mun viereen |
 |
| häivy! |
Kuvista näkee todella hyvin Minnin ärsyyntyminen kun taas Sanni näyttää siltä, ettei edes ymmärrä olevansa epätoivottua seuraa. Oikein osuvia asetelmia olet onnistunut vangitsemaan ja vielä kaunis ruska taustalla!
VastaaPoistaNiinhän se juuri oli. Harmi, että muuten hyvin kiltti Minni oli niin mustasukkainen asemastaan. Se tuli minulle yllätyksenä.
VastaaPoista