Runoja kissoista

Mamma luki minulle yhtenä iltana kivoja runoja, joita yksi norjalainen kirjailijatäti Unni Lindell oli kirjoittanut kissojen palvelijoille (ja suomeksi kääntänyt Veijo Kiuru).

Tykkäsin niin että pyysin mammaa laittamaan tähän muutaman.

Kissasta ei mitään tiedä

Maasta lähes kaiken tietää
Kuten kuusta myös
Ja auringosta

Kissasta ei mitään tiedä

******
Miltä nyt tuntuu?

Psykologi istuu ikkunalaudalla
Nuolee turkkiaan sinua katsellen
Istunto voi alkaa
Et uskalla olla vihainen, hän sanoo
Sinä ruokit, lohduttelet, sovittelet, salaat

Miksi niin kovin pelkäät omaa raivoasi?

Psykologi nuoleskelee mahaansa

Sinun täytyy rohkaistua!
Sovitaan niin, hän hymyilee silmät viiruntuen
Istunto on ohi
Hänen täytyy valitettavasti mennä, hän sanoo
Eteisessä odottaa näet jo uusi höntti emäntä.

******
Sinä ja minä (tai oikeammin minä ja sinä)

Jos huolehdit minusta ja annat minun
elää vierelläsi
minä vastalahjaksi raavin sydäntäsi korvan takaa
ja nuolen sen surusta puhtaaksi!

*******
Esteratsastusta

Olen aloittanut esteratsastuksen
Yli harteiden ja yli vieraiden jotka
sattuvat istumaan sohvassa kakkua ahmimassa
Eivät vieraasi välttämättä huomaa että olet
pessyt ikkunat
Mutta sen he ehkä huomasivat että minä olen pessyt
turkkini.

********
Kollit kateissa

Näyttelyn järjestäjä on liki sokissa
Kollit ovat kateissa
Ja huolitsija on itse
allekirjoittanut todistuksen
Että katit ovat niissä kolleissa

Muista siis hankkia kuljetukseen katin
kontit.

******
Himovalehtelija

Ole niin kiltti äläkä syytä minua sellaisesta mitä en ole
tehnyt
Se kanarialintu tarvitsi vain vähän lymfahierontaa

********
Kattikismus

Jumala astelee varovasti poikki keittiötason
maailman kauneimmilla tassuilla
tökkää käpälän sinappipurkkiin ja
istahtaa tiskirievulle
Ikkunan takana kehrää sininen tuuli

Hän ajattelee että Kiinassa on yö
ja Suomessa kesä