Parin viikon päästä sattui kaikeksi onneksi Kaapelitehtaalla olemaan rotukissanäyttely ja mamma suunnisti sinne ystävättären kanssa. Siellä varmistuttiin sinisten ihanuudesta ja saatiin vinkkejä kasvattajista. Sellainen löytyi pian ja sinne olikin juuri suunnitteilla kokonaista kolme pentuetta syksyn aikana. Ensimmäiset emot saivat 7 poikaa ja vain yhden tyttöpennun, jollaista mamma toivoi. Odotettiin siis vielä viimeisen äitikissan “tulosta”. Onneksi minä tulin kahden veljen kanssa ja minulla oli vielä erikoisominaisuuskin, johon mamma ihastui kovasti - hieno hännänhuippu. Se on aina hurmannut kaikki, jotka ovat minut nähneet. Myös nenuni on hieman puuteroitu, ihan kuten kauniilla äidillänikin.
Minusta ei ollut tarkoitus tehdä mitään näyttelykissaa, ihan vain oma lemmikki. Siksikin mamma riemastui niin hännänpäästäni - kun tepastelin häntä pystyssä sojottaen se oli hänestä ihan kuin piste i:n päällä!
 | |||
äiti ruokailee (kasvattajan kuva) |
Isukkini on varsinainen hurmuri. Mamma näki hänetkin ja piti kovasti siitä lempeästä herrasmiehestä.
Mamma kävi katsomassa minua pari kertaa ystävien kanssa ja tykästyi siihenkin, että olin kovin touhukas ja menevä pentu. Kun veljet makoilivat emon vieressä, minä mennä tohotin ympäri huonetta ja myös sisarusten kanssa leikkiessä olin vilkas ja nopea. Myöhemmin kotona sitten mamma joskus ajatteli, että rauhallisempi pentu olisi saattanut olla parempi, koska olin hänen mielestään ylivilkas jopa pennuksi, aivan mahdoton adhd - mikä lieneekään. Mutta nyt olen kuitenkin hänelle se paras kissa päällä maan.
 | ||
| Ensi kertaa mamman sylissä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti