Kotiin!

Vihdoin saapui mamman odottama suuri päivä, jolloin hän sai hakea minut luokseen. Minut laitettiin kuljetuslaatikossa auton istuimelle ja lähdettiin ajamaan kotiin. Minä huusin koko matkan! Ja kotiin päästyä huusin ja huusin ja juoksin sataan kertaan huoneesta toiseen. Mamma katseli onnettomana, hänestä juoksemiseni näytti siltä kuin olisin hädissäni etsinyt ympäriinsä kaikkia kissalassa olleita isoja ja pieniä kissakavereita.

Lopulta väsyin ja kävin syömässä raksuja kupista. Ja sitten kävin jo hiekkalaatikollakin, jonka mamma oli heti minulle näyttänyt. Mammasta olin oikein fiksu kissa.

Minulle oli laitettu mukava peti sängyn viereen, mutta ei se kiinnostanut pätkääkään. Halusin lämpimään mamman viereen. Kun mamma meni illalla sänkyyn menin heti mukaan ja nukuinkin sitten koko pentuajan mamman viereisellä tyynyllä, josta oli mukavaa valua kaulalle tai posken viereen tai kainaloon - mahdollisimman lähelle aina. Joskus mamma heräsi yöllä siihen, että olin mitä hassuimmissa asennoissa hänen päällään, mutta ei se koskaan häirinnyt, häntä vain hieman hihitytti.

ethän karkaa

huomenta!