Valvontaa

Mä oon ollut silmät tarkkoina menneellä viikolla. Viimeksi pidin lukua ihmisistä, jotka kävelivät tästä meidän ohi äänestelemään – sopivan rauhallisen tasaisesti niitä meni. Ja ihan asianmukaisesti liehui lippukin ikkunoiden edessä.

Siinä ei  ollut valittamista, mutta toisella puolella taloa sitten olikin. Mun pikku puistosta kaadettiin taas puita! Ei multa oo kysytty lupaa! Missä linnut kohta istuskelee ja lentelee? Mun tirppa-tv häviää, mitä mä sitten katselen!      

Ei kai ne tätä puuta kaada

Tällä suunnalla ei sentään tapahdu mitään

                                         

Naamakuvia

Mammasta olisi niin kivaa laittaa musta tänne tällaisia kuvia :

Eeihän se onnistu kuin vain harvoin. Mutta tällaisia saisi kyllä kymmenittäin, sen kun vain näpsäilisi kun kerran oon siinä ihan nenän edessä. Mähän änkeän aina tähän kun se on koneella : 

                                         

Seinäkin kiinnostaa

enemmän kuin leikkiminen jos mä huomaan, että mua osoitellaan kameralla. Vähän nyt vain tuossa huitaisin.

                                                                                                                               

                              
Mutta aina kun ei kuvata mä juoksentelen hurrjaa vauhtia ja loikin korkealle tuon linnun perässä. 

Nyt mä voin

huokaista helpotuksesta kun me ollaan vihdoin  palattu normaaliin päiväjärjestykseen. 

Viime aikoina on ollut vähän liikaa hulinaa mun makuuni. Meillä on käynyt tuttuja vieraita, mamma on ollut paljon poissa ja eilen se heivasi mutkin kuljetuslaatikkoon ja vei mukaan kyläpaikkaan, jossa toivottiin munkin läsnäoloa. Siellä oli aika monta ihmistä ja vähän meteliä mutta ei mua pelottanut, kiertelin ihan muuten vain tutkimassa kaikki paikat moneen kertaan. Välillä menin kyllä tarkkailemaan tilannetta sohvan alle.

Kun muut vieraat vihdoin lähti jäi mamma vähän auttelemaan ja mäkin saatoin rentoutua.

Loppujen lopuksi mamma otti mut syliin, laittoi taas laatikkoon ja me lähdettiin ajella huristelemaan kotia kohden. Mä oon hiljainen tyttö autokyydeissä, tallissa vasta pikkuisen inisen, että ethän unohda mua tänne.

Oli ihanaa päästä ikiomaan sänkyyn mamman nilkan viereen ja nukkua piitkät yöunet. Täällä omassa valtakunnassa ja rutiineissa mun on kaikkein paras olla.

                                            

2012 !

Hyvää, parempaa uutta vuotta kaikille !

            

Toivotamme teille

kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta  !

                                 -  Minni & mamma  -      

ja mukaan vielä joulukortti viime vuodelta - ennen blogin aloitusta.

                                                                          

Kaksoisolento

Me katseltiin yhtenä päivänä videoita venäjänsinisistä kissoista. Mamma ihastui erityisesti yhteen kauniiseen Lunaan, joka on sen mielestä aivan kuin minä. Paljon rauhallisemman oloinen se on ja ehkä vähän vanhempi ja pikkuriikkisen tukevampi, mutta muuten me ollaan kyllä ihan samanlaisia.

Mamma ei tietenkään osaa kuvata musta noin hienoja videoita, mutta ei se saa niitä omia huonojakaan liitettyä tähän blogiin enää. Ennen sai mutta nyt ei onnistu.

               
                                                  

Kattihaaste 7: Joulun taikaa

Meillä tapahtuu vähän kummia asioita näinä päivinä. Tänne ilmestyy eri paikkoihin kaikenlaisia outoja härpäkkeitä.

Tuollainen punainen pikku-ukko esimerkiksi kaatui mahalleen mun sohvalle. Se on kyllä vähän tutun näköinen, ehkä se on ollut täällä joskus ennenkin.

Sitten tuli tommonen talo, jonka sisällä palaa. No, eipä tarvitse ainakaan varoa mun viiksiä. Viime jouluna pari kappaletta pikkuisen kärähti kun oltiin kylässä. 

                                                      

Kaikista kivointa oli kuitenkin se kun mä lähetin meidän kavereille terveisiä korttien mukana - laitoin niihin mun tuoksuja ja ehkä vähän karvojakin. Ne tulee tykkäämään kun ne kerran tykkää musta niin kamalasti. 
 

Pöhköksi Valerista

Me tehtiin pikkutilaus Zooplussaan koska multa ei puuttunut mitään muuta kuin Cosma-herkkuja. Paketin täytteeksi mamma otti vielä yhden hiirilelun nimeltä Valeri (Baldi-Maus). Sen sisällä on virmajuurta ja speltiä ja se on kuulemma mainio vaihtoehto kissoille, jotka eivät innostu kissanmintusta ja mähän en innostu.

Ja yllätys yllätys – hyvä että paketti ehdittiin avata keittiön lattialla kun mä änkesin kaivamaan sieltä sitä hiirtä ja tulin saman tien täysin pöhköksi - pyörin ja kiereskelin ja halasin sitä hassuna vaikka se oli vielä muovipussin sisällä. 

Mammanhan oli aivan pakko ikuistaa tämä mun ihka ensimmäinen huumaantuminen.