huokaista
helpotuksesta kun me ollaan vihdoin palattu normaaliin päiväjärjestykseen.
Viime aikoina on
ollut vähän liikaa hulinaa mun makuuni. Meillä on käynyt tuttuja
vieraita, mamma on ollut paljon poissa ja eilen se heivasi mutkin kuljetuslaatikkoon ja vei mukaan kyläpaikkaan, jossa toivottiin munkin läsnäoloa. Siellä oli aika monta ihmistä ja vähän meteliä mutta ei mua pelottanut, kiertelin ihan muuten vain tutkimassa kaikki paikat moneen
kertaan. Välillä menin kyllä tarkkailemaan tilannetta sohvan alle.
Kun muut vieraat vihdoin lähti jäi mamma vähän
auttelemaan ja mäkin saatoin rentoutua.
Loppujen lopuksi mamma otti mut syliin, laittoi taas
laatikkoon ja me lähdettiin ajella huristelemaan kotia kohden. Mä oon hiljainen tyttö autokyydeissä, tallissa vasta pikkuisen inisen, että ethän unohda mua tänne.
Oli ihanaa päästä ikiomaan sänkyyn mamman nilkan viereen ja nukkua piitkät yöunet. Täällä omassa valtakunnassa ja rutiineissa mun on kaikkein paras olla.
Oma koti kullan kallis!
VastaaPoistaNiin on varmasti koti paras paikka, tuo viimeinen kuva on niin ihana :-) Siinä on tyytyväinen kisuli oman mamman nilkassa kiinni ♥
VastaaPoistaKaikissa kissakodeissa tiedetään että arki on parhautta!
VastaaPoistaMinni! Olet niin ihana että kaikki tahtoo tavata sinut, enkä yhtään ihmettele! Aivan ihana tuo tassuttelukuva: Silkkitassuinen kissi tulee määrätietoisesti kohti kuvaajaa.
Arki on ihanaa, kissat sen tietää ja parasta kun on normaali päiväjärjestys ja kaikki ja se oma nilkka ♥
VastaaPoistaIhanaa, leppoisaa vuoden eka viikkoa ja makoisia päiväunia, hiirten kyllästämiä!
Oot niin samettisen näköinen kisuli!
VastaaPoistaKyllä koti vaan on paras paikka. Kotona hommat ja rutiinit toimii niinkuin kuuluukin. Ja on oma sänky (ja se nilkka)! Oma sänky se vasta tärkeä juttu onkin!
VastaaPoistaMutta kiva kyläpaikkakin, kun sun läsnäoloa oikein toivottiin! Siellä on selvästikin valistuneita ja valveutuneita ihmisiä ;)
On varmasti iso helpotus, kun edustushommat on hoidettu. On se vain rankkaa olla haluttua seuraa.
VastaaPoistaMoneen paikkaan mua kutsutaan, mammalla kun on niitä valistuneita ja valveutuneita (=kissahassuja) ystäviä. Onneksi se ei pakkaa mua mukaan kuin aniharvoin.
VastaaPoistaIhana Minni!! :) Kissahulluna ihmisenä laitoin heti blogisi suosikkeihin, kun sinut sattumalta löysin!! :)
VastaaPoistaHei Anonyymi, mukavaa kun eksyit tänne ja pidit näkemästäsi:)
VastaaPoistaMamman pitäisi vain saada aikaan uusia kuvia kameraa karttavasta Minnistä.