Tunnustus ja täysikuu

Mandyltä ja Ekiltäkin tuli meille tämä tunnustus. Kiitos  ♥ !

Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille tunnustuksen jätit jakavat sen eteenpäin.          
Viimeksi lähetimme tunnustuksen edelleen viidelle blogille, mutta tällä kertaa se lähtee vain yhdelle kivalle eli Kissan mietteitä -blogiin.

                                           ********

 
Tänäkin aamuna olin jonkin aikaa parvekkeella, vaikka oli harmaa ja ikävä sää. Mamman piti hakea mut pois sieltä, että sai laittaa oven kiinni.

                                           
Mä olin muuten aamuyöllä jotenkin kummallisen levoton. Mamma on ollut huomaavinaan, että tällaiset levottomuuskaudet liittyvät täydenkuun aikoihin (tulossa sunnuntaina), vaikkei se sellaisiin halua uskoakaan. Joka tapauksessa minä kiltti Minni, joka annan aina (melkein aina) mamman nukkua rauhassa, kuljin ympäriinsä, välillä edes taas mamman yli, yöpöydällä sinne tänne, mauin ja nauin surkealla äänellä jne. jne. Loppujen lopuksi mamma istahti sängyn reunalle, otti minut syliinsä, rauhoitteli ja silitteli ja siihen loppui taas se levottomuus - jäin tyytyväisenä nukkumaan mamman viereen. Tällaista tapahtuu joskus, harvoin kylläkin, ja onneksi mun mamma tietää mitä tehdä.

                                      
Vaikuttaako täysikuu mitenkään teihin muihin vai oonko mä ainoa höpsö kissa?
 

Tunnustus

Sointu lähetti meille blogistaan Vaaleita sointuja ..ja muutama kissankarva mieltä lämmittävän tunnustuksen, kiitos ♥!

Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja
kerro se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille tunnustuksen jätit jakavat sen eteenpäin.

  

Meiltä tämä lähtee edelleen seuraaville kivoille blogeille:

Ulpun ajatukset

Elämää kissojen kanssa

Tiikerin päiväunia
Nethel-Estel

Robyn Maukulainen

Jaattehan tunnustuksen vielä eteenpäin.

 

****

Soinnun söpö kissa Täplä sanoo olevansa ekspertti pihistelemään tavaroita :) Tytöllä on kuitenkin aika pitkä matka kahden Briteissä asustelevan kollipojan ”harrastukseen”. Denis ja Milo nimittäin ”keräilevät” tavaroita naapureilta ja raahaavat ne koteihinsa hämmentyneille omistajilleen. Deniksen kiinnostuksen kohteina ovat erityisesti vaatteet ja Miloon tarttuvat naapureiden avaimet.

Denis 1  ja   2

Milo 1     ja  2

  

minä olen viaton  -  en varmasti tiedä missä kaikki pikkuhiiret on...

                      

Loikoilua ja haaste

Viime päivinä on ollut kivan aurinkoisia, mutta vähän liian kirpeitä säitä parvekkeella oleiluun. Joka aamu on kuitenkin päästävä sinne edes vähäksi aikaa. Siitä en tingi.

Rakkaalla kiipeilypuulla mä loikoilen aina :

                      

Mamma otti monta kuvaa eikä osannut valita niistä, joten pistettiin ne läjään kahteen tuollaiseen muka liikkuvaan kuvaan :

Maija blogista Ajattele kaikkea mitä sinulla on, älä mitä sinulta puuttuu lähetti meille seuraavan haasteen, kiitos! 

Säännöt: 

1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi.
2. Vastaa haastajan 10 kysymykseen.
3. Keksi 10 uutta kysymystä.
4. Haasta 10 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

Mamma saa vastata :

1. Paras päivä viikosta.
   Sunnuntai. 
2. Mikä oli 2012 vuoden kohokohta? 
   Ei ollut yhtä suurta, joten ehkä matkat ja ystävien vierailut maailmalta.
3. Salmiakki vai suklaa? 
   Salmiakki pienestä pitäen.
4. Mitkä kolme asiaa tekevät päivästä täydellisen?   Rauhallinen oleilu, mukava seura, Minni.
5. Jos maailmanloppu tulee, miten haluat viettää viimeisen päivän?
   Läheisten kanssa Minni vierellä.
6. Onko eläin lemmikki vai perheenjäsen?
   Sekä että.
7. Unelma matkakohde, miksi?
   Uudelleen safarille Keniaan. Lumoava kokemus.
8. Uimaranta vai kylpylä, miksi?
   Rannalla löhöämisesta en ole koskaan oikein välittänyt, vaikka eteläisissä maissa asuessani sitä paljon teinkin. Eli kylpylä.
9. Paras asumismuoto, miksi?
   Kerrostalossa asuminen on helppoa.
10. Mikä on talvessa kauneinta?
    Lumiset aurinkoiset maisemat.
    
    

Emme tällä kertaa laadi uusia kysymyksiä edelleen jaettavaksi, mutta haasteen voi toki noukkia tästä.

   

Vähän kuvia

Mun mielestäni on taas aika laittaa edes jotain kuvia blogiin, joten määräsin mamman katsomaan arkistosta viime kuukausien otoksia, joita se ei ole ennen tänne kelpuuttanut.

Mm. tällaisia sieltä löytyi :

istuskelua matolla hiiren kanssa

                                      

löhöilyä siellä täällä

pölyhuiskan kuritusta

Teen siis kaikenlaista kissamaista. 

tarkistin vielä yhtä kirjahyllyäkin

Yhdestä asiasta mä olen huolissani. Mamma nimittäin sanoi, että meillä on ongelma: liian lihava kissa.  Siis venäjänsiniseksi. Meikäläisten, varsinkin tyttöjen,  pitäisi olla hoikkia ja mä en oikein enää ole.

Tuossa joskus keväällä otetussa kuvassa mulla oli vielä vyötärö, mutta nyt se on hävinnyt. Koska mä olen niin kauhean nirso ja valikoiva ruoan suhteen, mamma arvelee laihduttamisesta tulevan vähän hankalaa. Ja kun se on vielä niin hellämielinen mun kanssa, tulee sille vaikeata..

                                                               

Tontut kyläilee

Mä näin jo kolmannen samanlaisen punaisen pikku-ukon kuin ne, jotka käyvät jouluisin meillä ja Naukulassa. Se oli yhdessä kyläpaikassa missä me käytiin mamman kanssa. Ei ne mitään ahkeria ukkeleita ole, loikoilevat vain mahallaan. 

Siellä on kiva käydä koska mua kohdellaan kuin prinsessaa. Saan mennä melkein minne vain. Siitä ei kyllä tykätty kun mä aloin vähän raaputtelemaan tuon sohvan päätyä. Mamma kielsi, mutta mäpä hipsinkin raapimaan toista päätyä kurkkien näkeekö ne. Ne nauroi mulle.

                    
Kotona meitä odoteltiin tietysti sohvalla pötkötellen. 

             

Toivotamme

teille kaikille Oikein Hyvää Joulua!

 

minä ja mun häntäni poistumme kuvauksista

                                                                    
                                     - Minni & mamma -

Jouluvieras

Mua käy näihin aikoihin vuodesta moikkaamassa yksi kiva tonttu-ukko, jonka kaksoisveli näyttää olevan Naukulan Helmin kaveri. Viime vuonnakin se piipahti meillä.

Se on kauhean vanha, ainakin toistakymmentä vuotta tämä ukkeli on kuulemma vieraillut täällä. Mutta hyvässä kunnossa se vielä on. 

                       

Mustavalkohaaste

Sijaiskodin Myrsky-komistuksesta oli tyylikäs ja tunnelmallinen mustavalkokuva sen blogissa. Sieltä lähetettiin haaste meillekin saada aikaan jotain samanlaista. Kiitos!

Mamma yritti kuvata pokkarillaan värittömiä kuvia, mutta ei oikein osannut enkä mäkään ollut  poseeraustuulella.

Tässä on nyt ensin yksi, josta on poistettu värit kuvankäsittelyohjelmalla ja sitten pari-kolme muuta yritystä.

 

Ja vielä tämänaamuinen lumi parvekelasilla. Sitä piti jonkin aikaa ihmetellä, mutta pian palattiin sisälle lämpimään.

                                                       

Edellinen haaste lähti täältä Mandylle ja tämä nyt vuorostaan sen söpölle Mindy-siskolle sekä Naukulan Helmille ja Tomille ja Jerrylle.

 

Tunnustus meillekin

Meille tupsahti tunnustus Trio MiuMaulta ja Herra Nilssonilta.  Kiitoksia!

                    

Se tulikin hyvään aikaan, koska nyt mä saan mamman kirjoittamaan taas jotain tähän blogiin.

Säännöthän siinä ovat seuraavat:

1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Me saatiin tämä sama tunnustus noin vuosi sitten Tashalta, ja kun katsottiin sitä niin eipä juuri mikään asia ole muuttunut niistä ajoista. Vanhemmaksi vain olen tullut ja tietysti viisaammaksi.

http://kissiminni.blogspot.fi/2011/10/ma-kerron.html 

1. Edelleenkin me leikitään niin että mä seuraan mamman kättä kun se ohjailee mua paikasta toiseen. Ja sellainenkin tapa mulla on pysynyt lapsesta asti, että mä laukkaan aivan hurjalla vauhdilla huoneiston toisesta päästä mamman luokse kun se kumartuu ja pitelee käsiään kutsuvasti alhaalla. Joskus mun vauhti on niin kova, että meen vähän ohikin.
2. Läppäri on jatkuvasti lempipaikka, mutta kyllä mä nyt jo tottelen kun mamma näyttää kädellä Stop-merkkiä mun yrittäessäni tulla. Kun se päästää mut näppäimistölle mä katselen aina ensin pitkän aikaa sitä suoraa silmiin. Se tykkää siitä.
   
   
   
                            
3. Sylissä kantelemiseen en ole myöskään  kyllästynyt. Vähän mamma marmattaa, että mä painan jo aika paljon eikä se jaksa niin pitkään kun mä haluaisin.
4. En herättele mammaa enää kuin aniharvoin, jos se nukkuu mun mielestä turhan pitkään. Mullahan on aina raksuja kupissa niin ettei ruoan takiakaan tarvitse. Parvekkeelle mä vain haluan heti, vielä nytkin vähäksi aikaa vaikka onkin aika viileää.
   
   
   
   
   
   
                                
5. Vettä mä haluan vieläkin muoviruiskusta kaksi kertaa päivässä, aamuin ja illoin. En mä niistä Barbivet- ja Gabapentin-pillereistä tykkää yhtään, mutta siedän nekin kun niiden jälkeen mamma ruiskuttaa vettä mun suuhun. Mun biologinen kelloni toimii niin hyvin että jos mamma vähän lipsuu ajoista mä tuun naukumaan ja muistuttamaan sitä.
6. Cosma snackejä rakastan myös edelleen. Ei auta mamma paran muuta kuin tilailla niitä Zooplussalta. Ja vain niitä kanasnäckejä, muut ei käy.
   
                         
7. Kiipeilyt ovat jääneet hieman vähemmälle nykyään. Ehkä musta on tullut laiskempi – taito on kyllä tallella ja esittelen sitä kyllä aina välillä.
8. Silittely on ihanaa, sitä saisi tehdä aina, mennen tullen ja siinä välissä.

Helppo kissa mä oon, entistäkin helpompi. Mamma kehuu aina kaikille kuinka kiltti mä oon.

 

Me lähetetään tämä tunnustus nyt vain yhdelle ihanalle (mamman mielestä) kissalle - Mandylle - ja sen koirakaverille Ekille.

Mandy oli pienenä meillä (Sanni-nimisenä) kolmisen kuukautta kun mamma halusi saada mulle kissakaverin. Se saatiin Rekku Rescuen kautta. Mutta mä en halunnut mitään kaveria ja mamman oli lopuksi haikein mielin ja surullisena luovuttava siitä. Onneksi Mandy sai mitä parhaimman uuden kodin kiltin saksanpaimenkoiran Ekin kaverina (= pomona). Nyt niillä on siis oma blogikin - Mandy ja Eki.

Ja kaiken kukkuraksi Mandy on toisen ihanan blogitytön, Mindyn  sisko.

Tässä kertomuksia Mandy-Sannin ajasta meillä:

http://kissiminni.blogspot.fi/2011/03/reviirinvaltausyritys.html 

http://kissiminni.blogspot.fi/2011/03/sannista-viela.html