Koti on

mun paras paikka. Mamma on viime päivinä ollut paljon liikkeellä, välillä yhden yön ja päivänkin ja mut vietiin silloin tuttuun kyläpaikkaan hoitoon. Vaikka siellä on kyllä ihan mukavaa ja musta pidetään hyvin huolta, mä olin vähän levoton enkä meinannut millään saada nukuttua. Oli kiva päästä taas omaan kotiin, jossa mulla on omat rutiinit. Mä oon tarkka mun rutiineista, mamma naureskeleekin, että mulla on samat proseduurit joka päivä. Mä pompotan mammaakin aina samalla lailla, varsinkin aamuisin meillä pitää tehdä määrätyt kuviot, että päivä alkaa hyvin.
 
Täällä on ollut monenlaista ilmaa - satoi, oli vain harmaata, sitten ihan paistoi, oli taas harmaata ja taas se paistoi.  Mä tietysti seurasin niitä ilmoja mun parvekkeella.

nyt paistaa

vähän liikaakin mulle

mitäs tuolla on?

ja tuollakin?

nyt tuo tarkkailu väsyttää

ihan nukuttaa

ohhoijaa

happea!

            

Sadepäivänkin

mä tykkään viettää enimmäkseen parvekkeella jos ei ole liian kylmä. Välillä ihan huvikseni läpsin lasiin ropisevia pisaroita, en ollenkaan tosissani.

Kun vähän kirkastui tuli tuonne alhaalle yksi ahkera mies laittamaan pyykkiä kuivumaan, olipas se optimistinen.
                                                    

                                                                   

                                                    

Näkymätön

Mä oon taas täällä mun vaanintapaikassa kyttäämässä hiiriä. Ne ei aavista mitään kun mä yht'äkkiä hyökkään hurjalla hypyllä niiden kimppuun. Ja kun mamma vetää sellaisia narujuttuja lattialla mä yllätän senkin loikkaamalla tän verhon takaa nappaamaan ne kiinni. Täältä mua ei näe kukaan.

                                                     

Tänäkin kesänä

mä asun melkein kokonaan parvekkeella. Riippuu tietysti vähän säistä mutta eiköhän tuo hyvältä näytä. Öisin on mukavaa nukkua lepotuolilla tai jos huvittaa voi nousta katselemaan tonne puistoon kun jotkut hassut linnut lauleskelee silloinkin. Välillä saatan kyllä mennä mamman luo, niin kuin tänään aamuyöllä. Siellä mua nukutti niin myöhään, että mamma jo vähän ihmetteli mikä nyt niin väsytti. Sehän ei tiedä mitä kaikkea mä teen öisin.

kuuluiko jotain pörinää?

    

Minua vain

hymyilyttää :-). Eipä muuta tällä kertaa.

Oikein mukavaa viikonloppua teillekin!

       

Kissakuvahaaste 155: Pöytä

Meillä ei minkäännäköiset hiiret hypi pöydille vaan yks Minni fvon Gorgonzola eli mä. Alkuun mamma yritti opettaa mua pysymään poissa niiltä mutta eihän siitä mitään tullut. Enhän mä nyt vain lattialla halua pysytellä vaan kyllä ylemmäs täytyy päästä ja pöydätkin on vasta puolivälissä matkaa. On tosin yksi pöytä mille en hypi ja se on tiskipöytä. Sen mamma jotenkin kummasti sai iskostettua mun päähäni, en oikein ymmärrä itsekään. Se vain nosti mut sinnikkäästi joka kerta alas sieltä ja keittiön ovet pantiin aina kiinni kun olin yksin kotona. Nyt ei enää tarvitse kun se on huomannut, etten enää vilkaisekaan sinne päin. Outoa..

Tässä muutama kuva mun muilla pöydillä hyppimisistä.

oon aika pieni tässä

 Tästä tulee usein äkkilähtö...

kylässäkin päästävät pöydälle

Tämä on oikein mun kantapöytä

                              

Mitähän

mä oikein tekisin mammalle, että se kirjoittaisi musta jotain mun blogiin?  Mähän teen täällä vaikka mitä mistä voisi kertoa, mutta kun ei.

Mä yritin tossa näppäillä jotain ihan itse, mutta ei se oikein onnistunut vielä. Täytyy harjoitella vähän lisää.

                               

                          

Kissakuvahaaste 154: Matto

Värillä on väliä eli mä tykkään kieriskellä punaisilla matoilla, muun värisistä en niin välitä. Näillä on kiva pyöriskellä ja varsinkin kun näen mamman, mä kellahdan heti pitkälleni. Se on siitä aina niin huvittavaa.

Tässä väriasiassa olen samoilla linjoilla Naukulan Helmin  ja Mindyn kanssa. Näissä punaisissa on jotain taikaa.

pikkumatolla on kiva venytellä

eteisen pitkä matto on kaikista paras kelliskelyyn

tämä on joskus vinksin vonksin kun oikein kirmailen olohuoneessa

olohuoneen kelliskelymatto

Yhdellä mamman kaverilla on kissa, joka osoittaa mieltään pissailemalla matoille, mutta ei koskaan niiden tällaiselle punaiselle, sekin vaan halailee sitä. On nämä taikamattoja.

Minä sain

viettää vapunpäivän ihan yksin kotona.  Mamma meni kutsuille eikä ottanut minua mukaan koska siellä oli toinen kissa, joka ei siedä muita katteja (no enhän kyllä minäkään). Mamma meni sinne aikaisin vähän auttelemaan ja kuvasi siinä sivussa sitä Missyä.

Kutsukoristelutarkastus

Tultuaan myöhään kotiin mamma sanoi, että sillä oli ollut kovin ikävä minua, minä kun olen se hänen kullannuppunsa.