Mustavalkohaaste

Sijaiskodin Myrsky-komistuksesta oli tyylikäs ja tunnelmallinen mustavalkokuva sen blogissa. Sieltä lähetettiin haaste meillekin saada aikaan jotain samanlaista. Kiitos!

Mamma yritti kuvata pokkarillaan värittömiä kuvia, mutta ei oikein osannut enkä mäkään ollut  poseeraustuulella.

Tässä on nyt ensin yksi, josta on poistettu värit kuvankäsittelyohjelmalla ja sitten pari-kolme muuta yritystä.

 

Ja vielä tämänaamuinen lumi parvekelasilla. Sitä piti jonkin aikaa ihmetellä, mutta pian palattiin sisälle lämpimään.

                                                       

Edellinen haaste lähti täältä Mandylle ja tämä nyt vuorostaan sen söpölle Mindy-siskolle sekä Naukulan Helmille ja Tomille ja Jerrylle.

 

Tunnustus meillekin

Meille tupsahti tunnustus Trio MiuMaulta ja Herra Nilssonilta.  Kiitoksia!

                    

Se tulikin hyvään aikaan, koska nyt mä saan mamman kirjoittamaan taas jotain tähän blogiin.

Säännöthän siinä ovat seuraavat:

1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Me saatiin tämä sama tunnustus noin vuosi sitten Tashalta, ja kun katsottiin sitä niin eipä juuri mikään asia ole muuttunut niistä ajoista. Vanhemmaksi vain olen tullut ja tietysti viisaammaksi.

http://kissiminni.blogspot.fi/2011/10/ma-kerron.html 

1. Edelleenkin me leikitään niin että mä seuraan mamman kättä kun se ohjailee mua paikasta toiseen. Ja sellainenkin tapa mulla on pysynyt lapsesta asti, että mä laukkaan aivan hurjalla vauhdilla huoneiston toisesta päästä mamman luokse kun se kumartuu ja pitelee käsiään kutsuvasti alhaalla. Joskus mun vauhti on niin kova, että meen vähän ohikin.
2. Läppäri on jatkuvasti lempipaikka, mutta kyllä mä nyt jo tottelen kun mamma näyttää kädellä Stop-merkkiä mun yrittäessäni tulla. Kun se päästää mut näppäimistölle mä katselen aina ensin pitkän aikaa sitä suoraa silmiin. Se tykkää siitä.
   
   
   
                            
3. Sylissä kantelemiseen en ole myöskään  kyllästynyt. Vähän mamma marmattaa, että mä painan jo aika paljon eikä se jaksa niin pitkään kun mä haluaisin.
4. En herättele mammaa enää kuin aniharvoin, jos se nukkuu mun mielestä turhan pitkään. Mullahan on aina raksuja kupissa niin ettei ruoan takiakaan tarvitse. Parvekkeelle mä vain haluan heti, vielä nytkin vähäksi aikaa vaikka onkin aika viileää.
   
   
   
   
   
   
                                
5. Vettä mä haluan vieläkin muoviruiskusta kaksi kertaa päivässä, aamuin ja illoin. En mä niistä Barbivet- ja Gabapentin-pillereistä tykkää yhtään, mutta siedän nekin kun niiden jälkeen mamma ruiskuttaa vettä mun suuhun. Mun biologinen kelloni toimii niin hyvin että jos mamma vähän lipsuu ajoista mä tuun naukumaan ja muistuttamaan sitä.
6. Cosma snackejä rakastan myös edelleen. Ei auta mamma paran muuta kuin tilailla niitä Zooplussalta. Ja vain niitä kanasnäckejä, muut ei käy.
   
                         
7. Kiipeilyt ovat jääneet hieman vähemmälle nykyään. Ehkä musta on tullut laiskempi – taito on kyllä tallella ja esittelen sitä kyllä aina välillä.
8. Silittely on ihanaa, sitä saisi tehdä aina, mennen tullen ja siinä välissä.

Helppo kissa mä oon, entistäkin helpompi. Mamma kehuu aina kaikille kuinka kiltti mä oon.

 

Me lähetetään tämä tunnustus nyt vain yhdelle ihanalle (mamman mielestä) kissalle - Mandylle - ja sen koirakaverille Ekille.

Mandy oli pienenä meillä (Sanni-nimisenä) kolmisen kuukautta kun mamma halusi saada mulle kissakaverin. Se saatiin Rekku Rescuen kautta. Mutta mä en halunnut mitään kaveria ja mamman oli lopuksi haikein mielin ja surullisena luovuttava siitä. Onneksi Mandy sai mitä parhaimman uuden kodin kiltin saksanpaimenkoiran Ekin kaverina (= pomona). Nyt niillä on siis oma blogikin - Mandy ja Eki.

Ja kaiken kukkuraksi Mandy on toisen ihanan blogitytön, Mindyn  sisko.

Tässä kertomuksia Mandy-Sannin ajasta meillä:

http://kissiminni.blogspot.fi/2011/03/reviirinvaltausyritys.html 

http://kissiminni.blogspot.fi/2011/03/sannista-viela.html 

  

4 v. !

Mä täytän tänään neljä vuotta! Mamma ihmettelee miten mä voin olla jo näin iso tyttö koska sen mielestä siitä on vasta vähän aikaa kun mä tulin tänne.

                             

Se katseli illalla haikeana mun vanhoja kuvia, joissa mä olin vielä pikku tirriäinen - esimerkiksi tällaisia joissa mä nukuin sen kainalossa niin että sen piti räplätä tietokonettakin vasemmalla kädellä ettei mun uni häiriintyisi. 

                                    

Ja olin tietysti aivan ihana ja hurmaava. Ja oon sen mielestä edelleen maailman paras kissa sille.

mun masu oli juuri leikattu

                                        

Meidän blogi aloitettiin viime vuoden helmikuussa kun mä olin jo yli kaksi vuotta vanha ja mun lapsuustarinoita kerrottiin silloin aika nopeaan tahtiin. Nyt näitä postauksia tulee harvemmin, mutta mä yritän valvoa, että mamma edes silloin tällöin kertoo musta.

Teidän muiden kuulumisia me seurataan mielenkiinnolla, ootte meille VIPpejä.

  

Moikka!

Mä oon täällä vielä vaikkei musta ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Mä voin hyvin ja hoidan edelleenkin tämän kodin prinsessan hommia.

                                       

                                      

Mun blogin hiljaisuus johtuu siitä, että meillä on ollut mamman kanssa vähän henkien taistoa, yt-neuvotteluja ja muuta sellaista. Se kun harkitsee tämän blogin lopettamista tai sen pitämistä vain ihan yksityisenä päiväkirjana ja mä taas haluaisin, että muutkin voi seurata mun kuulumisiani. Meidän neuvottelut on vieläkin kesken, mutta oon mä kyllä jo vähän voitolla – niin kuin aina. Eli postauksia voi siis tulla vielä toistaiseksi ainakin harvakseen.

On meillä jonkinlaisia kuviakin otettu tässä välissä:

Parvekkeella mä käyn vielä joka päivä vaikken kyllä istuskele siellä enää niin pitkiä aikoja kuin kesällä.

                

Illalla ennen nukkumaan menoa me leikitään vähän, tällaista punaista naruakin on ihan kiva kiskoa.

Leikkien jälkeen mä nukahdan näin nätisti.

                          

 

Yksi pieni postaus mamman on laitettava aivan lähipäivinä mun kunniakseni..