Valvontaa

Mä oon ollut silmät tarkkoina menneellä viikolla. Viimeksi pidin lukua ihmisistä, jotka kävelivät tästä meidän ohi äänestelemään – sopivan rauhallisen tasaisesti niitä meni. Ja ihan asianmukaisesti liehui lippukin ikkunoiden edessä.

Siinä ei  ollut valittamista, mutta toisella puolella taloa sitten olikin. Mun pikku puistosta kaadettiin taas puita! Ei multa oo kysytty lupaa! Missä linnut kohta istuskelee ja lentelee? Mun tirppa-tv häviää, mitä mä sitten katselen!      

Ei kai ne tätä puuta kaada

Tällä suunnalla ei sentään tapahdu mitään

                                         

Naamakuvia

Mammasta olisi niin kivaa laittaa musta tänne tällaisia kuvia :

Eeihän se onnistu kuin vain harvoin. Mutta tällaisia saisi kyllä kymmenittäin, sen kun vain näpsäilisi kun kerran oon siinä ihan nenän edessä. Mähän änkeän aina tähän kun se on koneella : 

                                         

Seinäkin kiinnostaa

enemmän kuin leikkiminen jos mä huomaan, että mua osoitellaan kameralla. Vähän nyt vain tuossa huitaisin.

                                                                                                                               

                              
Mutta aina kun ei kuvata mä juoksentelen hurrjaa vauhtia ja loikin korkealle tuon linnun perässä. 

Nyt mä voin

huokaista helpotuksesta kun me ollaan vihdoin  palattu normaaliin päiväjärjestykseen. 

Viime aikoina on ollut vähän liikaa hulinaa mun makuuni. Meillä on käynyt tuttuja vieraita, mamma on ollut paljon poissa ja eilen se heivasi mutkin kuljetuslaatikkoon ja vei mukaan kyläpaikkaan, jossa toivottiin munkin läsnäoloa. Siellä oli aika monta ihmistä ja vähän meteliä mutta ei mua pelottanut, kiertelin ihan muuten vain tutkimassa kaikki paikat moneen kertaan. Välillä menin kyllä tarkkailemaan tilannetta sohvan alle.

Kun muut vieraat vihdoin lähti jäi mamma vähän auttelemaan ja mäkin saatoin rentoutua.

Loppujen lopuksi mamma otti mut syliin, laittoi taas laatikkoon ja me lähdettiin ajella huristelemaan kotia kohden. Mä oon hiljainen tyttö autokyydeissä, tallissa vasta pikkuisen inisen, että ethän unohda mua tänne.

Oli ihanaa päästä ikiomaan sänkyyn mamman nilkan viereen ja nukkua piitkät yöunet. Täällä omassa valtakunnassa ja rutiineissa mun on kaikkein paras olla.