Nyt mä olin

kiltti ja oikein poseerasin mammalle. Istuin ylhäällä Elfa-korissa ja olin kai vähän aamupöpperöinen kun vaan istuin siinä. Ja mammahan räpsi ja räpsi. Yleensä mä keksin mitä tahansa, ettei mua saisi kuvattua kunnolla.

                                      

                            

Koti on

mun paras paikka. Mamma on viime päivinä ollut paljon liikkeellä, välillä yhden yön ja päivänkin ja mut vietiin silloin tuttuun kyläpaikkaan hoitoon. Vaikka siellä on kyllä ihan mukavaa ja musta pidetään hyvin huolta, mä olin vähän levoton enkä meinannut millään saada nukuttua. Oli kiva päästä taas omaan kotiin, jossa mulla on omat rutiinit. Mä oon tarkka mun rutiineista, mamma naureskeleekin, että mulla on samat proseduurit joka päivä. Mä pompotan mammaakin aina samalla lailla, varsinkin aamuisin meillä pitää tehdä määrätyt kuviot, että päivä alkaa hyvin.
 
Täällä on ollut monenlaista ilmaa - satoi, oli vain harmaata, sitten ihan paistoi, oli taas harmaata ja taas se paistoi.  Mä tietysti seurasin niitä ilmoja mun parvekkeella.

nyt paistaa

vähän liikaakin mulle

mitäs tuolla on?

ja tuollakin?

nyt tuo tarkkailu väsyttää

ihan nukuttaa

ohhoijaa

happea!

            

Sadepäivänkin

mä tykkään viettää enimmäkseen parvekkeella jos ei ole liian kylmä. Välillä ihan huvikseni läpsin lasiin ropisevia pisaroita, en ollenkaan tosissani.

Kun vähän kirkastui tuli tuonne alhaalle yksi ahkera mies laittamaan pyykkiä kuivumaan, olipas se optimistinen.
                                                    

                                                                   

                                                    

Näkymätön

Mä oon taas täällä mun vaanintapaikassa kyttäämässä hiiriä. Ne ei aavista mitään kun mä yht'äkkiä hyökkään hurjalla hypyllä niiden kimppuun. Ja kun mamma vetää sellaisia narujuttuja lattialla mä yllätän senkin loikkaamalla tän verhon takaa nappaamaan ne kiinni. Täältä mua ei näe kukaan.

                                                     

Tänäkin kesänä

mä asun melkein kokonaan parvekkeella. Riippuu tietysti vähän säistä mutta eiköhän tuo hyvältä näytä. Öisin on mukavaa nukkua lepotuolilla tai jos huvittaa voi nousta katselemaan tonne puistoon kun jotkut hassut linnut lauleskelee silloinkin. Välillä saatan kyllä mennä mamman luo, niin kuin tänään aamuyöllä. Siellä mua nukutti niin myöhään, että mamma jo vähän ihmetteli mikä nyt niin väsytti. Sehän ei tiedä mitä kaikkea mä teen öisin.

kuuluiko jotain pörinää?