sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Koettelemus

Mä olen joutunut kokemaan aikamoisen koettelemuksen. Kaikki johtui siitä, että mamma lähti matkalle eikä mulle järjestynytkään nyt tuttua hoitopaikkaa. Luottohoitaja oli sairaalassa pikku operaatiossa, yhden ystävän talossa oli putkiremontti, yhdellä oli jo tyttärensä kissa hoidossa, jotkut olivat lähteneet kesämökeilleen, jne. Sitäpaitsi mua ei voi edes antaa kenen tahansa hoidettavaksi mun aamulla ja illalla annettavan lääkityksen vuoksi.

Mamma olisi jo melkein peruuttanut koko jutun, mutta ei kuitenkaan voinut tehdä sitä matkaseuralleen. Ei auttanut muu kuin alkaa etsiä kissahotelleja. Löytyi yksi luotettavan tuntuinen ja siellä oli vapaa paikka. Mutta ei ollut helppoa mamman viedä mua sinne, sillä oli valtava ero- ja vaikka mikä ahdistus päällä. Siinä vaiheessa mä en tiennyt tulevasta vielä mitään, ihmettelin ja protestoin vain vähän kun mua vietiin autoon.

Perillä oli nätti talo ja ystävällisen näköinen mies tuli meitä vastaan. Mut vietiin heti mun sviittiin ja mamma kertoili vähän mun tavoista ja miten mun lääkitys pitää hoitaa. Se mies on tottunut hoitamaan kaikenlaisia kissoja, nytkin siellä oli yksi diabeetikko. Välillä ne kävi hoitamassa paperiasiat ja sitten mamma tuli taas katsomaan mua. Sen oli niin vaikeaa jättää mut sinne kun se näki kuinka kauhuissani mä olin, kyyhötin vain nurkassa. Mutta eihän siinä muu auttanut, se lohdutti itseään että se paikka on kuitenkin turvallinen ja luotettava.


                            
Pari kertaa mamma soitti matkaltaan ja kyseli miten mulla menee. En ollut kuulemma kaikkein helpoin hoidettava! Lääkityksestä ei ensin meinannut tulla mitään kun mä tappelin vastaan, käsineet kädessä se setä yritti saada pillereitä mun suuhun mutta mä syljin ne pois. Sitten se liotti niitä veteen ja sai ruiskulla vähän paremmin menemään. Muuten olin kyllä jo piristynyt ja liikuin avotiloissa, katselin ikkunasta nätille pihalle ym. Mammaa rauhoitti nämä tiedot.
                     
Pari tuntia kotiin paluunsa jälkeen mamma tuli hakemaan mut. Mä olin kiivennyt kissojen suosikkipaikkaan katonrajaan enkä tajunnut vielä ollenkaan mamman läsnäoloa, motkotin vain sille miehelle kun se nosti mut pois sieltä. 
Vasta autossa mä huomasin, että mammahan se siinä ja aloin puskea ja hieroa poskeani sen sormiin kun se laittoi niitä säleikön läpi ja juttelin sille. Kotona piti tietysti kiertää tutut paikat ja kulkea tiiviisti mamman perässä. Seuraavana aamuna mä nukuin puoleenpäivään asti, pois kaikki stressit ja rasitukset.
Omassa kodissa omalla sängyllä oman mamman kanssa
                         
Kotona mä otan mun lääkkeet taas ihan helposti - kun mamma ottaa ne esiin pöydälle mä hyppään sen syliin valmiiksi...
                        
oma koti kullan kallis
Mamma oli tyytyväinen hoitopaikkaan, mutta meidän molempien stressien vuoksi toivoo, ettei sen tarvitsisi viedä mua enää yhtään minnekään.                                     

14 kommenttia:

  1. Koti on ehdottomasti ykkönen!!! Mutta olet kyllä ollut rohkea! Ja kiltti, kun et kuitenkaan murjottanut mammalle. Meilläkin ovat joskus tuon kissahotelli-sanan sanoneet... nyt siis tiedämme, mitä se tarkoittaa, jos se vielä kohdalle sattuu. Hmm....

    VastaaPoista
  2. Voi Minni-kultsi, sulla oli kuitenkin tosi hyvännäköinen yksiö siel hoitolassa! Ja se setäkin oli varmaan ihan kiva, sää et vaan tajunnut heti :-) Kaikki ei osaakaan antaa pillerii kissalle. Meijänkin ihminen tupeksi pitkään mut nyt se osaa: se aukase mun suun ja lykkää pilsut takaseinää kohti. Sinne ne jää. Useimmiten. Vain jos se mokailee, saan syljettyä ne ulos. Harmillisen vähän se enää mokaa.

    VastaaPoista
  3. Onneksi hotelli oli kuitenkin sellainen, että sinne pystyi jättämään kissan suhteellisen levollisin mielin!
    Toivottavasti meillä ei joudu koskaan viemään kissoja hotelliin, koska luulen, että nuo raukat luulisivat joutuneensa taas kissatalolle etsimään uutta kotia. Ensimmäisen kerran, kun olimme reissussa ja kissoilla kävi hoitaja, olivat ne jotenkin todella stressaantuneita, kun palasimme kotiin.

    VastaaPoista
  4. Voi surku mikä koettelemus sinulla olikaan. Jouduit pois kotoa. Ihan kivaltahan tuo yksiö näytti, mutta se ei ollut oma koti. Onneksi pääsit takaisin omaan kotiin ja oman mamman luokse.
    Onnea on oma koti ja omat ihmiset♥

    VastaaPoista
  5. Huh, onneksi oot jo päässyt kotiin! Vaan onneksi tuollaisiakin paikkoja on, että on jokin hätävarahoitopaikka edes olemassa!

    VastaaPoista
  6. Jo on koeteltu pientä kissaa! Onneksi nyt olette taas kotona!

    Ei me sentään tuollaisessa paikassa olla oltu ikinä! Ja meidän ihminenkin varmaan saisi hermoromahduksen jos se joutuisi meidät jättämään hoitolaan. Hyvä tietysti että on tuollaisia paikkoja, mutta silti.

    Kyllä koti vaan on koti ♥

    VastaaPoista
  7. Yhyy. Tätä hentomielistä kissamammaa ihan kuristi kurkusta, kun luin juttua. Hoitopaikka oli varmasti todella hyvä ja on erinomaista, että tällaisia paikkoja on, mutta minuakin kauhistuttaa jo ajatuskin, että omat pienet raukat kultakissat joutuisivat hoitoon. Tiedän, tunteelle ei ole järjellisiä perusteita, mutta vaikka kissat jäisivät kotihoitoon, mulla on niitä ikävä jo ennen reissuun lähtöä.

    Hienoa Minni, että selvisit hoitoreissusta etkä kantanut mammallesi kaunaa siitä!

    VastaaPoista
  8. Yhyy. Tätä hentomielistä kissamammaa ihan kuristi kurkusta, kun luin juttua. Hoitopaikka oli varmasti todella hyvä ja on erinomaista, että tällaisia paikkoja on, mutta minuakin kauhistuttaa jo ajatuskin, että omat pienet raukat kultakissat joutuisivat hoitoon. Tiedän, tunteelle ei ole järjellisiä perusteita, mutta vaikka kissat jäisivät kotihoitoon, mulla on niitä ikävä jo ennen reissuun lähtöä.

    Hienoa Minni, että selvisit hoitoreissusta etkä kantanut mammallesi kaunaa siitä!

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille ymmärtäväisistä kommenteista!

    Mamma vannoo, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun se vie mut tuollaiseen vieraaseen paikkaan, vaikka se olisi kuinka hyvä. Siltäkin meni matka aika lailla pilalle kun se ajatteli vaan mua.

    Ja se totesi taas kerran kuinka kiltti mä oon kun en yhtään mököttänyt sille. Mä oon yhtä hellyydenkipeä kuin ennenkin ja se lellii mua nyt entistäkin enemmän :)

    VastaaPoista
  10. Huh, on ollut kova koettelemus molemmille, vaikka kuinka vaikuttaa hyvältä ja asialliselta paikalta. Hieno tassusojotus lasituksen kolosta!

    VastaaPoista
  11. Sydämeni särkyy, jos pitäisi viedä Lissu hoitolaan, joten ymmärrän hyvin Mammaasi. Niissä on varmasti oikein hyvä hoito, mutta kissalle suuri stressi. Tiedän, että joskus se voi olla edessä... Nyt vielä karvakasa on saattanut matkustaa mukana eikä sekään ole aina mutkatonta. Kissan paras paikka on sen kotona :)

    VastaaPoista
  12. Vastaukset
    1. Kiitos! Rudi se vasta komea onkin >3.

      Poista