perjantai 1. huhtikuuta 2011

Tahtoisin niin

olla edes peilikaapin rinsessa. Koratian Cisu on vitriinikaapin kunkku, mutta kun täältä ei niin korkeaa kaappia löydy, yritin vallata kylppärin kaapin. Ensin kiipesin sinne mamman selkää pitkin, mutta taidothan kehittyvät. Toissa päivänä mamma säikähti kamalaa meteliä ja tuli katsomaan kylppäriin : kaikki sen kaapin päällä olleet putelit makasivat lattialla ja minä keekoilin ylpeänä yläilmoissa. Siinä vaiheessa sille jäi arvoitukseksi miten olin sinne päässyt.
Myöhemmin sen ollessa suihkussa järjestin taas vähän sydämentykytystä : hyppy pesukoneen päältä ikkunasyvennykselle ja sieltä suihkuverhotangon päälle trapetseilemaan.  


Kauhuissaan mamma seurasi menoani, olin sen ulottumattomissa aivan liian ylhäällä. Varmoin askelin taiteilin kaapin päälle ja lepäilin siellä mukavassa lämmössä kunnes mamma lopetteli suihkunsa.


Se kuvasi minua ensin vähän, mutta juonitteli sitten minut reunalle ja veti alas. Se sai nyt tarpeekseen tästä harrastuksestani ja laittoi kaapin päälle jonkun laatikon etten enää mahdu sinne. Se on kuulemma väliaikaisratkaisu mutta toimiva, olen katsellut ja mittaillut ja todennut ettei enää kannata yrittää sinne. Kaikki kiva täällä kielletään.


11 kommenttia:

  1. Kissat ovat kekseliäitä ylöspäin pyrkimisen suhteen. Onneksi Kollo ei ole yrittänyt kylppärin seinäkaapin päälle, kun kaapit päällys on täynnä pikkutavaraa, joka tulisi kolisten alas. :D

    VastaaPoista
  2. Kyllähän sinä selvästi olet peilikaapin rinsessa, sanoi mamma mitä tahansa. Älä kuuntele sitä! Tsemppiä!

    t. Cisu

    VastaaPoista
  3. Ihanaa on tehdä uusia korkeiden paikkojen valloituksia, sano mammalle että kysyy mielipidettä vaikka sellaiselta ihmiseltä kuin Veikka Gustafsson, niin mammakin alkaa ymmärtää, että kyllä ihmisetkin haluavat korkeita paikkoja valloitta, vaikkakin se on joskus vaarallista! Sitä paitsi mamma ei taida ymmärtää, kuinka taitava ja tasapainomestari olet!

    Ei valmiit kiipeilytelineet, tms. ole niin haastavia ja kivoja. Sitä paitsi, ainahan ylistetään mielikuvituksen käyttöä, oma-aloitteisuutta ja uusien asioiden rohkeaa kokeilua! Niin ainakin ihmiset puhuvat, miksei siis kissat ajattelisi niin?

    Se mamman selkää pitkin meneminen voi olla kyllä oma riskinsä! Siinä voi äkkiarvaamatta suunta muuttua, kun mamma pelästyy... Joten se kannattaa matkasuunnitelmissa ylöspäin ottaa huomioon. Onkohan tuo rinnastettavissa siihen ihmisteinien "parkouhun" vai mikä se nyt nimeltään on, kun käytetään kaikenlaisia esineitä ja asioita hyödyksi, yrittäen koko ajan päästä liikkumaan erilaisiin paikoihin?

    Tsemmpiä taisteluun mamman kanssa, tilanne lienee vähintään 1-1. Kyllä sinä Minni vielä keksit uudet kujeet katonrajaan päästäksesi!

    VastaaPoista
  4. Sirpa: viisas kissa sinulla, onnekas olet :).

    Jenni: Cisulle <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3!

    Mandy : tilanne on nyt 2-1 Minnin hyväksi :(. Kaksi kertaa on hätäratkaisuna toimiva pahvilaatikko tullut alas ja kissa kaapin päälle. Nyt toivon vain, että se vähitellen kyllästyy tuohonkin. Ei mitään Veikka Gustafssoneja ainakaan kylppäriin, vaikka hyvä tasapaino katilla näyttää olevankin. Pitäisin korkeat lakka - ym. putelit mieluummin kaapin päällä enkä keräillä niitä lattialta.

    Minnin touhuille löytyikin nyt hieno sana - parkour! Sitähän se harrastaa, tehokasta etenemistä paikasta toiseen, halua nähdä ympäristö uudesta näkökulmasta.

    VastaaPoista
  5. 3-1 Minnin hyväksi #@. Se on näemmä nyt parkour-lauantai.

    VastaaPoista
  6. Kaikki kiva kielletään :( (kissain mielestä nyt ainakin...)

    VastaaPoista
  7. Voi pientä prinsessaa. Eikö, Minni, olisi jo aika suunnata kohti uusia haasteita, kun peilikaappi on jo valloitettu?

    VastaaPoista
  8. Tulisi äkkiä kesä ja kärpäset, niin neiti asuisi taas parvekkeella ja unohtaisi tuon extreme-urheilun.

    VastaaPoista
  9. Hymy huulilla yläilmoissakin :) Ja sitten nenä kohti uusia haasteita!

    VastaaPoista
  10. Minni, tosi hieno suoritus, mutta muistathan säästää mamman hermojakin vähän, jookosta?!

    VastaaPoista