Heippa, tänään on

mun synttärit! Mä täytän kolme vuotta. Mamma yritti kiireessä ottaa musta joitain tyhmiä merkkipäiväkuvia ja arvatkaa kuka poseerasi – ei ainakaan Minni 3 v. Tuli taas vain tuollaisia huonoja heilahtaneita, mutta siitä viis. Mä oon ollut tänään jotenkin riemu rinnassa, leikkinyt ja hassutellut.

                          
Eilen tuli Zooplussan paketti ja siellä oli huippuhauska uusi lelu, sellainen kalanmuotoinen led-valojuttu. Mä oon juossut hulluna sen perässä. Ja sitten siellä oli paljon Cosma Snackies -herkkuja, joita ilman mä en voi elää, ne on niin hyviä. Mä söisin ne ne putkilot tyhjiksi pikavauhtia jos vain saisin.

                                                 

                                              
Huomenna meille tulee vieraita ja varmaan mua juhlitaan. Ainakin ne tykkää musta kovasti, kyllä mä varmasti oon keskipisteenä. 

Mä Minnie

mestariloikkaaja oon! Näin hienoja loikkia teen -
ei joka tyttö näitä osaa, ehei.

Näin

Mua siivottiin

ja sitten se vielä videoitiinkin! En tietenkään tykännyt kun mun turkissahan ei ole koskaan mitään pölyä niin kuin pöydillä ja kuvaaminen nyt on aina :(. Voi tota mammaa.

           
                                                  

Videoita

Mamma innostui jostain syystä yhtenä kylmänä aamuna videoimaan mua parvekkeella - ja arvatkaa teinkö yhteistyötä :(
Niinpä näissä saa enimmäkseen katsella mun takamusta, vaikka se välillä yrittikin tulla melkein suuhun kameransa kanssa. Ei näissä tapahdu mitään erikoista - ihan vaan mun tavallista hillumista  siellä.

                                         

Mä kerron

Tashalle kiitos kivasta tunnustuksesta.

                  

Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tässä tulee nyt vähän enemmänkin asioita, mutta tulkoon:

Mamma voi ohjailla mua kädenliikkeillä paikasta toiseen – musta on oikein kiva leikki kulkea sen käden perässä. 

Melkein aina kun mamma puhuu puhelimessa mä haluan, että sen huomio kiinnittyy muhun eikä siihen puhelimeen. Rupean tekemään temppuja ja naukumaan. Joskus se on sulkenut mut  kylppäriin tai parvekkeelle kun on ollut vähän tärkeämpi puhelu.

                                              

Iltaisin kun mamma käyttää läppäriä sängyllä mä tykkään mennä makaamaan näppäimistölle ja katselen mammaa silmiin. Siinä se sitten silittelee mua eikä raski heti siirtää pois. Mä tykkään kauheasti silittämisestä, se hurisuttaa mua.

                                     

Mä tykkään myös kun mamma kantelee mua sylissä pitkin huoneistoa ja mä saan katsella kaikkea vähän korkeammalta. Kun mä haluan kantamista mä meen sen jalkojen juureen, nousen takatassuille ja kurkottelen ylös sylkkyyn.

Mä nukun melkein aina nojaten mamman nilkkaan tai sääreen, peiton alla tai päällä. Se osaa pitää jalat aika hyvin paikoillaan. Mulla on hassu tapa aina ensin seistä vähän aikaa etutassut sen jalalla ja sitten vasta asettua nukkumaan.

Aamulla mä nousen aikaisemmin ja annan mamman nukkua jonkin aikaa, mutta sitten alan naukua sitä hereille pitämään mulle seuraa. Aika hyvin se tottelee kun ei jaksa kuunnella mua. Sen pitää rapsutella ja silitellä mua ja päästää parvekkeelle. Sitten mä pidän silmällä sen aamiaisen laittoa ja kun kalkkunaviipaleet on leipien päällä juoksen vaatimaan osani – syön ihan pikkuisen valmiiksi paloiteltuna. 

 

Mulla on uusi herkkuruoka – Cosma snackies – hyvänmakuisia kylmäkuivattuja 100% lihan- tai kalanpaloja. Ne on aivan parasta, mä syön ne aina heti. 

Mä oon kova juomaan vettä ja se on hyvä koska mä syön yleensä vain kuivaruokaa. Mun suosikki juomapaikka on makuuhuoneen pöydällä. Siitäkin mä tykkään, että mamma ruiskuttaa pienellä muoviruiskulla vettä mun suuhun sen jälkeen kun se antanut mulle Barbivet-pilleriä.

Mä oon helposti käsiteltävä katti. Mulle saa annettua lääkkeet ja leikattua kynnet ilman taisteluja ja pyyheliinoja. Kääntelen vain päätä pois jos en halua jotain mutta otan sitten lopuksi.

                    

Mä laitan tän tunnustuksen eteenpäin Myrskylle, Paavolle ja Harmille, Lissulle, Sonjalle sekä Magnukselle, Felixille ja Esterille.  

Tänne tulikin kesä

vielä takaisin ja on saatu paistatella ihanassa auringossa. Mä otin sitä huolellisesti joka puolelle ja sain varmaan paljon D-vitamiinia.

                             

                                             

Mä oon viettänyt

viime aikoina ihan hiljaiselämää – ei oo tapahtunut mitään jännää ja poikkeavaa. Mutta se onkin mukavaa koska mä tykkään aivan tavallisista normaaleista rutiineista vain. Ja sellaisia juttuja riittää, joita mä teen joka päivä ja monta kertaa. Mammaa ne huvittaa jostain syystä. 

Esimerkiksi mä tykkään pasteerailla ees ja taas yhden kaapiston päällä ja hivellä mun poskia maljakossa oleviin kukkasiin, se näyttää ihan siltä kuin mä haistelisin niiden tuoksua muttei ne tuoksu millekään muulle kuin mun omille feromoneille ja sehän onkin kaikkein paras tuoksu. 

      

Sitten mä oon ollut päikkäreillä parvekkeellakin kun aurinko on paistellut.

                                              
Pitää myös vähän leikkiä mamman kanssa kuin se heiluttelee tota huiskaa mun edessäni. Tai jos mä rehellinen oon niin mulle on tullut tavaksi kulkea ensin sen perässä ja naukua pitkään ja hartaasti kun haluan, että se tulee leikkimään mun kanssa. Se ei tykkää siitä, varsinkaan silloin kun se haluaisi olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Meillä on usein oikein henkien taistelu siitä kumpi luovuttaa. Välillä mun pitää ruveta heiluttelemaan taulujakin ennen kuin se tottelee.

                                       

Mutta osaan mä kyllä olla kilttikin, enimmäkseen mun mielestä. Iltaisin mä auttelen sitä ton tietokoneen käytössä, vaikkei se siitäkään oikein välitä ja hätistelee mua vaan kauemmas. Mä yritän tossakin saada sitä kirjoittamaan musta mun blogiini.

Ja aina mun nenu on mukana ihan kaikessa mitä mamma puuhaa.                                              

Piti vaihteeksi

taas poseerata mammalle. Halusin lepytellä kun se harmitteli, ettei ollut saanut otettua yhtään kivaa kuvaa mun leikeistäni. Mä lopetan ne aina kun se ilmestyy siihen kameran kanssa.

Nyt mä sitten loikoilin yhdellä mun vakiopaikoistani oikein hienoissa asennoissa tassu tuolla lailla ojennettuna.

Sitten mä kyllästyin ja panin pääni pussiin.

                                      

Ihanat kissat

Kauan sitten mammalla oli kissa nimeltä Missu. Tämä pikkuinen mustavalkoinen rääpäle tuli taloon mamman kaverilta, jonka kissa oli saanut pentuja. Siitä tuli tietysti kahden siskonkin silmäterä. Vanhimman kissa-allergia hävisi kummasti kun Missu päätti valloittaa juuri hänet –  tyypillistä kissoille. Mamman päätettyä opiskelunsa ja mentyä työpaikkaan, josta lähdetään aina välillä tekemään töitä muutamiksi vuosiksi ulkomaille, Missusta tulikin sitten tämän siskon kissa. Mamma näki mussukkaa vain lomillaan ja asuessaan välillä kotimaassa. Viisitoistavuotiaana Missulle tuli diabetes, josta se ei selvinnyt hoidosta huolimatta. 

Missu piti erityisesti miehistä. Tässä kainalossa - ja asennossa - se sai nukkua pitkään.    

       

lomatapaaminen

lempituoli

   

Mirri

ei ollut mamman kissa vaan keskimmäisen sisaren, mutta hyvin rakas silti. Se oli löytökissa, joka pysyi aina hieman arkana – ja oli mahdottoman viisas. Mirri eli yhdeksäntoistavuotiaaksi asti.

Joulukylässä mamman luona

omassa kodissa