Näin. Toinen korva eteenpäin, toinen taakse.
David Taylor 2002. Kissojen maailma :
”Kissa pystyy kääntämään ulkokorvaansa tarkasti äänen suuntaan ulkokorvaa liikuttavien kolmenkymmenen lihaksen ansiosta. Ulkokorvan mutkikas ja epäsymmetrinen muoto yhdessä korvan liikkeiden kanssa aiheuttavat vastaanotettuihin ääniin muutoksia, joiden perusteella kissa paikallistaa tarkasti äänen lähteen. Kissa kuulee korkeilla taajuuksilla tarkemmin kuin ihminen ja pystyy erottamaan sävyerot viides–kymmenesosan tarkkuudella. Useimmat kissat oppivat tunnistamaan ihmisten käyttämiä sanoja (esimerkiksi kissan nimi ja ruokakutsu) ja reagoimaan niihin. Kissan kuulo heikkenee kolmen vuoden iästä alkaen.”
Tuli taas todistusaineistoa siitä, miksi kissa on täydellinen :-) Minni nyt erityisesti, oikea täydellisyyden suloinen huipentuma!
VastaaPoistaOnneksi saamme elää tällaisten täydellisyyksien kanssa:)
PoistaKyllä kissa on sitten hyvin suunniteltu olento! Ja vielä niin uskomattoman kauniskin!
VastaaPoistaKissa on täydellisen harmoninen kokonaisuus.
PoistaMontako lihasta ihmisen korvassa mahtaa olla? -Öö, yksi mikä ei liiku? Hieno taito tuo korvien liikuttaminen suuntaan ja toiseen, siihen ei ihminen kykene. Eikä ihmisistä löydy tuommoista kaunotarta kuin Minni on!
VastaaPoistaIhmisen korvat heiluvat kai vähän narratessa..?
PoistaHassu ja hieno korvajuttu meillä kissoilla, ja erityisen hassu superkauniin neidon esittelemänä!
VastaaPoistaEi kukaan ole väittänytkään, että ihmiset ois kovin kummoinen laji... ei turkkia, korvat ei pyöri, harvoin edes söpöjä... koitetaan kestää!
Ei auta kuin tyytyä tähän epätäydellisyyteen.
PoistaSulla on kyllä niin vangitsevat silmät, Minni!
VastaaPoistaMutta hui, että kuulo heikentyy jo kolmen vuoden iän jälkeen... Kauhistus!
Hämmästytti tosiaan, mutta on se silti varmaan pitkään parempi kuin ihmisellä..
PoistaMinni, sä olet ihan paras malli tälle oppitunille :)
VastaaPoistaKiitos, on mulla aika isot korvatkin:)
PoistaVihreäsilmäinen ja samettiturkkinen Minni on tosiaankin täydellinen, hurmaava.
VastaaPoistaMinulla oli Keiju-kissa, joka tuli vanhana huonokuuloiseksi, ehkä lähes kuuroksi. Siinä oli se hyvä puoli ettei Keijun tarvinnut pelätä enää pölynimuria kun se hänen näkökulmastaan jotenkin vain tukki turpansa ja lakkasi olemasta pelottava. Vanhana Keiju korotti omaa ääntään, maukui niin kovalla äänellä, että kysyin naapureilta, häiritseekö heitä. Ei häirinnyt.
Kiitos, Paula:)
PoistaOn huonokuuloisuudessa siis hyviäkin puolia, pelottavat äänet ainakin vähenevät. Vanhat kissat ovat kovin liikuttavia♥.
Taitoa on asettaa korvat osoittamaan eri suuntiin. :) Ihania ilmeitä ja nuo Minnin silmät! <3
VastaaPoistaHienosti pyörittelet korviasi, Minni!
VastaaPoistaNimi ja ruokakutsu....tarvitaan mitään muuta edes? Kuten sellaista pientä sanaa kuin "ei!" ;) Kiehtovaa pikkutietoa taas.
VastaaPoista