Heippa,
vihdoinkin sain mamman laittamaan tänne jonkinlaista
elonmerkkiä musta. Pitkään siinä meni, enkä tiedä varmasti
milloin me päästään oikein kunnolla päiväjärjestykseen.
Kotona
nyt kuitenkin ollaan nelisen kuukautta kestäneen evakkouden jälkeen. P-remppa venyi ja venyi, eikä kaikki vieläkään
ole ihan kunnossa. Mamma ja muut tässä meidän ”linjassa” eivät ole
ihan tyytyväisiä asioihin ja korjauksista neuvotellaan.
Työt
jatkuvat nyt vastapäisissä asunnoissa ja me saadaan nauttia aamuisin
klo 7 alkavasta ihanasta porausäänestä. Elokuussa pitäisi koko
talon olla valmis.
Kotona
on kyllä hyvä olla, vaikka täällä on vielä todella paljon tekemistä.
Keittiökaapit
(kts. ed. postaus) on saatu takaisin paikoilleen. Mä tarkistin, että
ne on hyvin kiinnitetty.
Nyt mä mietin miten saisin mamman innostumaan taas tästä mun blogistani.