Meidän
elämä on ollut täynnä vaihtelua viime aikoina, eikä yhtään
kivaa sellaista.
Syypää
on kamala p-remontti, joka valtasi talon ja sekoitti kaikkien elämän.
Ensin
meidän koti laitettiin aivan mullin mallin, kaikki pantiin
pakettiin. Sitten tuli pieni tauko, kun konkkaan menneen
remonttifirman tilalle haettiin uutta. Se aloitti työt hieman
myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.
Mamma
vei mut ensin sen siskon luokse muutamaksi päiväksi kun halusi siivota ja järjestellä meidän evakkoasuntoa rauhassa. Vaikka sisko ja sen koti on
mulle ihan tuttu, mä protestoin. Pidin aikamoista konserttia. Mamma
tulkitsi mun motkottavan, että en halua olla täällä, mä haluun
KOTIIN. Ja vähän läpsinkin siskoa kun se yritti silitellä mua.
Tämä oli ihan uudenlaista käytöstä multa, sitä ihmeteltiin
kovasti. Mutta sehän on ihan normaalia kissaa, jonka rauhallinen
elämä on sekoitettu.
Ihan mukava paikka siskon koti on ja siellä tehtiin kaikki mahdollinen mun parhaaksi.
Kun
aloin rauhoittua, mua vietiin taas. Nyt tänne meidän
evakkopaikkaan. Mamma odotti mun taas konsertoivan, mutta en
viitsinyt, mähän olin sen kanssa. Tutkin vain paikat tarkkaan
ja vähän säikähtelin ääniä, joita täällä kuului enemmän.
Tämä on pikkuinen kaksio vilkkaan kadun varrella, eikä
ikkunanäkymät ole kehuttavia. Ei mitään tirppoja, autoja vain.
Toista oli kotona.
Mun salaatit on tietysti mukana.
Mä sain uuden huiskankin lohdutukseksi.
Mamma
laskee päiviä siihen kun me päästään takaisin, toivottavasti
huhtikuun alkupuolella. Ei tämä hassumpi asunto ole, mutta koti on koti.