Näyttely

Mamma laittoi mun kuvia näytteille yhteen taidemuseoon. Eiks ookin hienoja. Kaikki ihaili niitä hirveästi.

No ei vaiskaan tietenkään, mamma vaan leikki vähän parilla ohjelmalla, joita oli käytetty jollain blogisivulla.                                                            

                                   

Sukupuuta

Mamma surffaili sivuilla, joissa oli juttua venäjänsinisistä kissoista, ja eteen tuli  ProCat-kissarekisteri. Totta kai piti katsoa oliko siellä jotain mustakin ja kyllä löytyi, esi-isiä ja -äitejä vaikka kuinka pitkälle. Meillä on tietysti kasvattajan antama rekisterikirja, mutta siinä näkyy vain muutama sukupolvi. 

Täällä niitä on paljon enemmän:  Zarin Gorgonzola sukutaulu 6          

Sukupolvia saa esiin 4, 5 tai 6 klikkaamalla.

                           

Näitä kissarekisterin sukutauluja taaksepäin selaillessa pääsee ihan 40-luvulle saakka. Silloin venäjänsinistä rotua oli aika vähän, joten sitä risteytettiin jonkin verran siamilaisten kanssa, mutta ne piirteet on saatu jo häviämään.

Wikipedian kertomaa

isukki ja äiti - Tender Beauty Blue Balder ja Zarin Gilda

Isoisä Silvergrey Paragon Blue Fiver

Pari videota venäjänsinisistä:

Cats 101 - Russian Blue                  Ideal Companion: Russian Blue

                                      

Illalla

mamman sängyn jalkopäässä on useimmiten tällainen näkymä. Kissa tuhisee nojaten sen nilkkaan. 

Näin mä oon tehnyt ihan pienestä pitäen ja mamma on siihen niin tottunut, että jos tulee poikkeuksia sen voi olla vähän vaikeata saada unen päästä kiinni. Joskushan mulle tulee iltavilli ja pitää juosta pitkin huoneistoa ennen kuin tulen tuohon tai voin jopa - tosi harvoin kyllä - mennä nukkumaan muualle. Se ei varsinkaan ole mammasta yhtään kivaa.

Yön aikana mä hivuttaudun ylöspäin ja kummasti siihen tulee mulle lisää tilaa ja mamman jalat on sängyn reunalla melkein tippumassa. Mutta ei se oo valittanut.

Virheitä

Mamma osti mulle joululahjaksi lampaantaljan, jonka se ajatteli aivan varmasti ilahduttavan mua. Niitä näkyy vähän joka toisessa kodissa ja kissat varsinkin lepäilee niiden päällä.

Kun sitä näytettiin mulle mä haistelin sitä, raapaisin vähän ja loikkasin sitten tyylikkäästi yli enkä sen jälkeen suostunut vapaaehtoisesti koskemaan sitä.

Mamma kokeili laittaa sen parvekepöydälle ja istutti mut sen päälle. Se oli kamalaa, piti olla koko ajan toinen tassu ilmassa.

Sitäpaitsi mamma oli tehnyt toisenkin erehdyksen. Se halusi vaihtaa parvekepöydän ja haki vintistä vähän pienemmän. Virhe, en tykännyt! Mä istun nyt sillä vanhalla sisäikkunan vieressä. Mamma harkitsee asiaa.

Vie pois tuo toinen

Ei se aina osaa