Mikäs ohjelma

laitetaan, kysyi mamma, kun se löysi mut täältä.
                                 

Hieno, mutta ei vettä, kiitos.

Alkoivat sitten kylässä olleen ystävän kanssa suunnittelemaan kissanpesukonetta, joka olisi malliltaan näiden höyrykaappien kaltainen. Huljuttelisi lempeästi kissan puhtaaksi ja puhaltelisi sitten kuivaksi. Olisi kuulemma tarvetta tuollaiselle laitteelle.

On se höpsö.

Vastahakoinen ulkoilija

Mä istuskelin mamman kanssa parvekkeella kun yht'äkkiä alhaalta kuului surkeaa naukumista. Meidän puistoon oli tuotu ulkoilemaan kaunis valkoinen itämainen kissa. Ei ollut yhtään hyvä ajatus sen mielestä. Kahisevat lehdet tassujen alla oli selvästi aivan kamala asia. Mitähän se olisi tykännyt lumesta, onneksi sitä ei täällä vielä ole.                                                    

                                                           

 Täällä parvekkeella on turvallista olla.

Ruskaa

Mun parvekkeelta näkyy näin värikäs maisema tähän aikaan vuodesta. Me ei väsytä ihailemaan sitä.
                                                                                                      

Ihailun välissä voi hypätä mamman syliin rapsuteltavaksi.                  

Kun olin pieni

ja asuin vielä mun kasvattajatädin luona otettiin musta ja mun sukulaisista paljon kuvia. Joitakin niistä on jo nähty täällä eikä tässäkään ole vielä ihan kaikki, mutta nämä saavat nyt riittää.

Loka-marraskuussa 2008 sai kolme kissaemoa vauvoja ja pentueet nimitettiin E- F- ja G-pennuiksi. Minä ja mun kaksi veljeäni oltiin G-pentuja ja mä sain nimen Gorgonzola, joka oli mamman mielestä aika kamala. Olisi pienelle sievälle tytölle voinut keksiä nätimmänkin nimen, eikä mitään juustoa vaikka mun hännänpäässä olikin ihan pikkuisen valkoista väriä.

Mutta mamma on erittäin tyytyväinen ja onnellinen siitä että valitsi juuri minut ikiomakseen. Pentuaikoina mä kyllä koettelin sen hermoja kun olin mahdottoman villi ja vilkas, mutta nyt se ei osaa kuvitella sopivampaa kissaa itselleen. Kiltti, leikkisä ja hellyydenkipeä olen enimmäkseen, mutta osaan olla myös pippurinen ja ilmaista mielipiteeni napakasti jos jokin asia ei miellytä. Mun ääneni on hyvin vivahteikas ja sanavarasto laaja ja monipuolinen, mä tykkään käydä pitkiä keskusteluja mamman kanssa.

Sekin on mammasta kivaa, että mun ilmeeni on lempeämpi kuin yleensä russi-kissoilla, jotka näyttävät usein aika tuimilta vaikka ystävällisiä ovatkin.                                              

ihan pieni Minni ihmettelee

Gilda-äiti kolmen lapsosensa kanssa

 

tätikissa uusia pentuja katsomassa

                                                    
                                  

minä veljien keskellä

uni pääsi yllättämään

                                                                 

hei äippä

hymyilytti jo pienenä

ja välillä vähän huolestutti

hassut mammat sikin sokin pentujen kanssa

                                         

veli- ja sisarpuolia sikin sokin

Kaikki kuvat kasvattajan FI*Zarin

*************     ************     ****************

Mun blogissa oli viime viikolla taas paljon kävijöitä USAsta. Tällä kertaa ne tulivat PawNation -nimiseltä sivustolta, johon yksi Paul Ciampanelli oli laittanut jutun musta.  

http://www.pawnation.com/2013/10/02/meet-minnie-the-russian-blue-cat/

Mammaa ihmetyttää kovasti, että jossakin Los Angelesissa oli teksteistä ja kuvista päätellen tutkittu mun blogia aika tarkkaan. Mutta ihan kiva juttuhan se oli.