maanantai 16. marraskuuta 2015

Eplepsi

Mä olen muutaman kerran maininnut täällä blogissa, että mulla on hyvin lievä epilepsia. Ensimmäisen kerran siitä oli juttua tuolla.

Alla olevassa synttäripostauksessa Pepsi + Max pyysi kertomaan asiasta ja koska blogi on saanut uusiakin lukijoita, kerrataan nyt tätä juttua.

Aika pian mun saapumisen jälkeen mamma huomasi, että jotain oli vähän vialla. Mulla oli silloin tällöin kohtauksia, joiden aikana pää ja ylävartalo tärisivät hieman ja tuli sen näköisiä liikkeitä kuin yököttäisi. Mitään kouristuksia ei ollut, mutta voin selvästi huonosti ja hakeuduin mamman viereen. Jälkeenpäin aina nukutti.

Mut vietiin tutkittavaksi Aisti-sairaalaan. Diagnoosi oli lievä perinnöllinen idiopaattinen epilepsia ja hoidoksi määrättiin fenobarbitaalia. Se auttoi ja hyvin harvoin tuli enää lieviä ja lyhyitä tärinöitä.

Myöhemmin lääkitystä muutettiin niin, että Barbivet-annosta pienennettiin ja toiseksi lääkkeeksi lisättiin Gabapentin. Fenobarbitaali kerääntyy maksaan ja sitä täytyy seurata säännöllisesti verikokeilla, Gabapentin ei tätä tee.

Lääkkeet annetaan aamuin ja illoin ja annokset ovat pienet: Barbivet-pilleristä (30mg) noin neljäs-viidesosa ja Gabapentin-liuosta (50mg) puoli millilitraa.

Ei tämä häiritse mun elämää oikeastaan ollenkaan. Lääkkeen antamisesta on tullut rutiini, johon olen täysin tottunut. Mä ihan huolehdinkin siitä, että se hoidetaan. Tai enhän mä niitä lääkkeitä rakasta vaan veden ruiskuttamista mun suuhun. Aivan alussa mamma nimittäin teki niin aina lääkkeen antamisen jälkeen ja mä ihastuin siihen ikihyviksi. Vesikippoa ja ruiskua mä siis tulen aina katsomaan sillä silmällä että enkö jo saisi.  


 
Minkäänlaisia tärinöitä ei ole ollut todella pitkiin aikoihin, ei edes muisteta milloin viimeksi.
Se vain on harmillista, että mamman ollessa pidempään poissa mulla täytyy olla osaava ja luotettava hoitaja. Kaikki ei osaa ja silloin voi tulla naarmuja muistoksi.                    

Tässä vielä pari lainausta ELT Suvi Pohjola-Stenroos 'in (Animagi kissaklinikka Felina) epilepsiaa koskevasta kirjoituksesta :
 
"Idiopaattisen epilepsian taustalta löytyy geneettinen poikkeavuus, jota ei toistaiseksi tarkemmin tunneta. Idiopaattinen epilepsia alkaa tavallisimmin erityisen nuorella yksilöllä, kohtaukset toistuvat säännöllisin välein, eikä neurologisessa tutkimuksessa tai yleistilassa löydy poikkemia normaalista. Elleivät kohtaukset ole erityisen rankkoja tai usein toistuvia, ei idiopaattisen epilepsian katsota juurikaan lyhentävän yksilön elinikää. Idiopaattinen epilepsia kissoilla on melko harvinaista." 
"Hyvässä hoitotasapainossa oleva epilepsiapotilas voi nauttia normaalielämästä siinä missä muutkin lemmikit. Ylenmääräistä stressiä on kuitenkin syytä varoa; kukin kasvattaja ja omistaja ilmeisimmin tuntee joukkonsa, sen stressit ja stressinsietokyvyn. ”

26 kommenttia:

  1. Kiitos! Oli mukava lukea ja oppia kissan epilepsiasta! - emäntä

    Mitäh! Tykkäät että vettä ruiskutetaan suuhun!! Se on ihan hirveätä - kynnet auki ja taisteluun! - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele Pepsi, mä olen melkein 7 vuotta tykännyt siitä ruiskuttamisesta. Tänäänkin tulin pyytämään sitä mammalta :)

      Poista
  2. Kurjaa kun on tuollaisia juttuja, mutta onneksi sun mamma on osaava ja hyvä hoitaja! En muista onko kysytty aiemmin vai ei, mutta miten epilepsian perinnöllisyys todettiin? Kun voihan geneettinen poikkeavuus olla ei-perinnöllinenkin. Niin ja onko sun sukulaisilla epilepsiaa myös?

    Niin tai näin, sinä olet Minni superkaunis ja -ihana erityiskissa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkimukset tehneen Aistin pääneurologin mukaan idiopaattinen epilepsia on periytyvää, toisin kuin symptomaattinen ja reaktiivinen.
      Kasvattajan mukaan sukulaisilla ei sitä ollut, mutta vaikea siitä olisi ollutkaan kertoa..

      Poista
  3. Onpa hienoa, että lääkityksen avulla tauti pysyy noin hyvin kurissa! Voin kuvitella, että lääkkeen antaminen vieraan toimesta saattaa olla vaikeampi homma..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vierailla on ymmärrettävästi erilaiset otteet kuin mammalla, joihin on totuttu.

      Poista
  4. Kiva, että kaikesta harmista ja vaivasta huolimatta tilanteesta on löydetty myös niitä positiivisia ellei jopa hauskoja puolia. Oikea asenne, selvästikin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auta itku... Diagnoosin jälkeen harmitti hirveästi, että tällaisen sairauden kanssako sitä nyt sitten eletään. Mutta kun kissa on muuten mitä hurmaavin, voi 7 vuoden jälkeen sanoa, että en vaihtaisi.

      Poista
  5. Suhtaudut lääkitsemiseen tosi kiltisti! Ihmisesi on keksinyt hyvän kikan :-))

    VastaaPoista
  6. Wau kuinka kiltisti otat lääkkeesi. Tunnut muutenkin olevan oikein onnellinen ja hyvinvoiva, joten ihmisesi on onnistunut varomaan ja poistamaan ylimääräiset stressit elämästänne :) Ihana Minni ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei suvaita stressejä, ei mulle eikä sille.

      Poista
  7. Voi Minni, tiedätkö että on niin helpottavaa kun on hoitomyönteinen.
    Hienoa, kun lääke auttaa ja me lähetämme jälkikäteen isot synttärihalit ja -onnea ♡
    Kaunis Minni♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tästä olisi tullut mitään, jos mä tappelisin aina vastaan. Kauhistuttaa ajatuskin mamma-parkaa.
      Kiitos haleista ja onnitteluista:)

      Poista
  8. Hienoa että sairaus pysyy kurissa ja otat kiltisti lääkkeen.
    Niin ja myöhästyneet synttärionnittelut meiltä kaikilta :)

    VastaaPoista
  9. Ai teillä on tommonen, me ei ees tietty :( Onneksi tuohon on lääkettä ja oireet ovat pysyneet poissa. Ihana Minni olet kun otat lääkkeet nätisti <3 Meillä on kanssa vähän samaa hoitaja ongelmaa.. Onneksi nyt ei tarvitse sentään syöttää mitään lääkkeitä suun kautta, mutta aiemminhan meillä olise kortisonipillerilääkitys eikä olisi myöskään kiva jos jonkun hoitajan luona maha menisi huonoksi.. No onneksi ei ole ollut nyt tarvetta hoitajille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän varahoitajan merkitys on suuri. Meillä sellainen on nyt, mutta jos hänelle ei sopisi, olisi iso ongelma:(

      Poista
  10. I'm glad your mama takes such good care of you and epilepsy is under control....and you are very good at taking medicine!
    You are such a good kitty :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I think we work quite well together :)

      Poista
  11. Onneksi ei ole niin hurja juttu miltä kuulostaa! Oli kiinnostava lukea tästä, kiitokset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä on lievä versio vaivasta, huonomminkin voisi olla.

      Poista
  12. Minni on varmasti maailman kiltein lääkkeiden ottaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilttien joukkoon kuuluu joka tapauksessa :)

      Poista
  13. Reipas Minni. Osaat ottaa ilon irti asiasta, jolle ei mitään voi. Ihana vesi-, seurustelu- ja hoitohetki oman mamman kanssa joka aamu ja ilta. Varmaankin tärkeä juttu Minnin elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tärkeä juttu, joka on juuri kaikkea noita :) Onneksi.

      Poista