torstai 9. tammikuuta 2014

Virheitä

Mamma osti mulle joululahjaksi lampaantaljan, jonka se ajatteli aivan varmasti ilahduttavan mua. Niitä näkyy vähän joka toisessa kodissa ja kissat varsinkin lepäilee niiden päällä.

Kun sitä näytettiin mulle mä haistelin sitä, raapaisin vähän ja loikkasin sitten tyylikkäästi yli enkä sen jälkeen suostunut vapaaehtoisesti koskemaan sitä.


Mamma kokeili laittaa sen parvekepöydälle ja istutti mut sen päälle. Se oli kamalaa, piti olla koko ajan toinen tassu ilmassa.



Sitäpaitsi mamma oli tehnyt toisenkin erehdyksen. Se halusi vaihtaa parvekepöydän ja haki vintistä vähän pienemmän. Virhe, en tykännyt! Mä istun nyt sillä vanhalla sisäikkunan vieressä. Mamma harkitsee asiaa.


Vie pois tuo toinen
Ei se aina osaa



27 kommenttia:

  1. Meilläkään ei tykätty lampaantaljasta! Aivan samalla tavalla hypättiin yli eikä menty vapaaehtoisesti sen päälle.

    Niin ja ihmiset ei aina ymmärrä, että jos joku on hyvä, sitä ei pidä vaihtaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tekään ette! En oo sitten yksin kummallinen niin kuin mamma ajatteli.

      Poista
  2. Meiän Penni rakastaa taljaa, mutta Morris uskaltaa nyt jo justiin ja justiin koskea sitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännää tuo erilainen suhtautuminen.

      Poista
  3. Ihmiset ovat niin hassuja. Yrittävät ja yrittävät. Vaikka kaikki olisi oikeastaan jo hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, mä haluaisin kaiken pysyvän samanlaisena.

      Poista
  4. Minni, ihmiset ovat erehtyväisiä. Ne eivät ole täydellisiä kuten kissat.

    VastaaPoista
  5. Voi Minni, minkä riesan Mammasi sinulle lahjoitti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Mä tiedän, että mua yritetään aina välillä istuttaa sille :(

      Poista
  6. Hahhah, ihminen ei voi aina onnistua! :)

    Meillä Harmi ihastui taljaan heti, mutta Paavo pelkäsi sitä ainakin ensimmäiset puoli vuotta! Hyppi aina sen yli tai jos sen nosti taljalle, hyppäsi kiireesti pois. Sitten se pikkuhiljaa rohkaistui ja nyt makaa siinä päivittäin. Joten Minnilläkin voi ottaa aikansa ennen kuin huomaa miten ihana talja on (tai sitten ei...). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieleen on mennyt monta kertaa..

      Jaa-a, odotellaan tässä nyt sitten puoli vuotta:)

      Poista
  7. Juuri tästä syystä sanotaankin: Erehtyminen on inhimillistä. Ei "erehtyminen on kissamaista"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko kukaan koskaan kuullut kissan erehtyneen? Ei ole mahdollista.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Sulla on mauktoriteettia!

    (miksei herra Harmaa pääse kommentoimaan enää itsenään? Byy, teiltä on hävinnyt kommentoijavalikosta jotain...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry Zepa ja Harmaa! Joitakin päiviä sitten tänne tuli aivan mahdottomasti roskapostia ja kyllästyneenä muutin vähän kommentointiasetuksia. Palautin ne nyt entiselleen joten toivottavasti saamme nyt Harmaan kommentteja ♥.

      Poista
    2. Puuh, kiitti! On kamalaa käyttää ihmistä julkisesti apuna! Ihan kuin en ite muka osaisi!

      Poista
  10. MInne ihmeeseen mun aikaisempi kommentti oikein lähti, kun ei tullut perille asti?

    Nyt siis uusintana ja ulkomuistista: Teillä on kyllä rike tapahtunut, mutta onneksi se on korjattavissa! Minni voisi ihan vähän mamman mieliksi laittaa molempia tassuja samaan aikaan taljalle, tai sitten ei. Kissat määrää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, toivottavasti kommentointi ei enää täällä reistailisi!

      Ei laita Minni yhtään tassua taljalle, näin on neiti päättänyt eikä siihen ole nokan koputtamista:(

      Poista
  11. Aina ei osu ihan nappiin. Onneksi Mammasi varmasti älyää korjata virheensä. Ties vaikka taljakin olisi siedettävämpi jossain muualla, jonain toisena päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mamma toivoo ja siirtelee sitä paikasta toiseen. Toivoo myös, ettei mun lämpeneminen sille kestä puolta vuotta niin kuin Heidin Paavolla;)

      Poista
  12. Täyttä ymmärrystä jaossa, meilläkään ei pidetä taljasta. Ei sitten yhtään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmetyttää edelleen tuo kissojen erilainen suhtautuminen!

      Poista
  13. Meilläkin kävi samalla lailla - aluksi. Ruskasta talja haisi ilmeisesti ihan kamalan vieraalta ja epämukavalta. Mutta kun talja oli aikansa marinoitunut meidän huushollissa, Ruska yhtäkkiä ihan itse kekkasi, että talja on lämmin ja mukava ja sen päällä on kiva ottaa nokosia. Nyt Rauha on ominut taljan omaksi iltanukkumapaikakseen. Myös Rauhan siskot ja veli tykkäsivät lampaantaljasta silloin, kun vielä olivat kotona. Niin että ehkäsinäkin Minni vielä joskus huomaat että talja on ihan kiva.

    VastaaPoista