Kissiminni

Nom nom nom..

2012-02-18T13:30:00.000+02:00

Vihdoin viimein mä sain taas Cosma-herkkuja. Olikin aika pitkä paussi kun mun toivottiin unohtavan ne kun ne ei oo oikein halpoja, tulee kuulemma konkurssi. Niitä olisi tarkoitus syödä vain joskus herkutteluhetkinä eikä olla aina ruinaamassa, mutta minkäs mä sille mahdan, että Cosmat on mulla mielessä kaiken aikaa. Mä päätin pitää melkein syömälakkoa ja loin aina hyvin loukkaantuneita katseita kun niitä ei tullut mun kippoon - pakkohan mamman oli antaa vihdoin periksi. Se on muuten ihan topakka täti, mutta mun kanssa aivan pehmo-nössö - ja mä tiedän sen;). Taas se sanoo, että tämä oli viimeinen kerta - niin kai:).

Vaikka mä nyt saankin mun herkkujani kun johdattelen mammaa keittiöön ja juttelen sille nätisti, niin onhan mulla tietysti aina tarjolla vakioraksuja, joita mun täytyy enimmäkseen syödä. Mitään märkiähän mä en huoli, litkin vain nesteen päältä kun niitä yritetään syöttää.

nom nom nom...

Ei jaksa enää

No aina vähän salaattia kuitenkin.

nom nom nom...

Nyt on masu täynnä.

Ja sitten ruokalevolle.

Ystävänpäivä ja tunnustus

2012-02-14T14:32:00.000+02:00

Saimme yhdeltä kissamaailman komeimmalta kollilta, Myrskyltä kivan tunnustuksen :

Tämä pitäisi lähettää viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa. Seuraavat ovat saattaneet saada sen jo muualtakin, mutta lähetämme sen kuitenkin

veikeälle tytölle

Robyn Maukulaiselle

Friedelle ja Figolle

uudessa kodissaan

Lululle, Lealle ja Lotalle,

jotka pian myös muuttavat

herrasmieskaveruksille

Paavolle ja Harmille

sekä

reippaalle Kollo-pojalle.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE !

Pikku sairaanhoitaja

2012-02-08T10:50:00.000+02:00

valvoo tässä kun flunssainen mamma laittaa keittiössä itselleen kuumaa juomaa. Mä oon viettänyt pari päivää tiiviisti mamman kyljessä sängyssä ja lämmittänyt sitä. Enkä oo yhtään vaatinut sitä leikkimään! Mammaa ihan liikuttaa tämä mun huolenpito.

Mindy ihmetteli, ettenkö tosiaankaan ole käynyt tuossa edellisen postauksen pedissä koko sinä aikana kun tämä kiipeilypuu on ollut meillä, eli yli kolme vuotta. Niin se vain on, että tämä ylätaso on ainoa paikka, jossa oleskelen. Nuo muut osat ei kiinnosta yhtään, ne voisi mun puolestani ruuvata pois. Tai tuon pöntön voi jättää koska sen kautta mä aina välillä hyppään ylätasolle.

Tässä yritetään

2012-02-05T15:05:00.000+02:00

ottaa päivätorkkuja ja sitten mun eteen tullaan heiluttelemaan tota huiskaa. Mamma innostui siitä, että ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen mä satuin nyt menemään juuri tuohon paikkaan maate. Se oli kuulemma ikuistamisen arvoinen asia, hohhoijaa. Aurinko nyt vain paistoi siihen kivasti ja hyvinhän mä mahduin, ehkä tuun vielä toistekin.

Aika ihania kuvia

2012-02-03T15:50:00.000+02:00

ovat nämä mamman mielestä – tietenkin mun nuoruuden ajoilta. Varsinkin tuossa ensimmäisessä mamma on näkevinään mun ”persoonan”, en tiedä miten eikä se itsekään, mutta niin se vain sattuu olemaan – eli tämmöinen terhakka, pirtsakka, aina mukana kaikessa -tyttönen siinä kuulemma näkyy. Sellainenhan mä olen vieläkin, vaikkei se enää oikein saa sitä vangittua kuviin.


kun ystäviä tuli kylään mä kiipesin mamman olkapäälle kuuntelemaan niiden juttuja

Saila sai mamman funtsimaan näitä ihania kuvia-asioita. Mun lapsuudesta ennen blogin aloitusta ei ole paljon kuvia, mutta ne muutamat ovatkin sitten sitä tärkeämpiä.

Pakkastako?

2012-02-02T16:17:00.000+02:00

On vai? Täällä vai? No eihän se haittaa kun aurinko lämmittää. En mä mihinkään lumihankeen kyllä lähtisi tallustelemaan, mutta täällä lasien takana on ihan kiva olla. Mammaa ei oikein ihastuta, että mun takiani täytyy pitää parvekkeen ovea auki – se kun ei halua pitää turkkia päällä sisällä. Mutta mä oonkin venäjänsininen ja mulla on hieno kaksinkertainen turkki.

Ensin on päästävä parvekkeelle paisteeseen :

ja sitten sisälle aurinkoläiskään :

Valvontaa

2012-01-23T19:00:00.000+02:00

Mä oon ollut silmät tarkkoina menneellä viikolla. Viimeksi pidin lukua ihmisistä, jotka kävelivät tästä meidän ohi äänestelemään – sopivan rauhallisen tasaisesti niitä meni. Ja ihan asianmukaisesti liehui lippukin ikkunoiden edessä.

Siinä ei ollut valittamista, mutta toisella puolella taloa sitten olikin. Mun pikku puistosta kaadettiin taas puita! Ei multa oo kysytty lupaa! Missä linnut kohta istuskelee ja lentelee? Mun tirppa-tv häviää, mitä mä sitten katselen!

Ei kai ne tätä puuta kaada

Tällä suunnalla ei sentään tapahdu mitään

Naamakuvia

2012-01-14T21:33:00.000+02:00

Mammasta olisi niin kivaa laittaa musta tänne tällaisia kuvia :

Eeihän se onnistu kuin vain harvoin. Mutta tällaisia saisi kyllä kymmenittäin, sen kun vain näpsäilisi kun kerran oon siinä ihan nenän edessä. Mähän änkeän aina tähän kun se on koneella :

Seinäkin kiinnostaa

2012-01-04T16:00:00.000+02:00

enemmän kuin leikkiminen jos mä huomaan, että mua osoitellaan kameralla. Vähän nyt vain tuossa huitaisin.

Mutta aina kun ei kuvata mä juoksentelen hurrjaa vauhtia ja loikin korkealle tuon linnun perässä.

Nyt mä voin

2012-01-02T20:00:00.000+02:00

huokaista helpotuksesta kun me ollaan vihdoin palattu normaaliin päiväjärjestykseen.

Viime aikoina on ollut vähän liikaa hulinaa mun makuuni. Meillä on käynyt tuttuja vieraita, mamma on ollut paljon poissa ja eilen se heivasi mutkin kuljetuslaatikkoon ja vei mukaan kyläpaikkaan, jossa toivottiin munkin läsnäoloa. Siellä oli aika monta ihmistä ja vähän meteliä mutta ei mua pelottanut, kiertelin ihan muuten vain tutkimassa kaikki paikat moneen kertaan. Välillä menin kyllä tarkkailemaan tilannetta sohvan alle.

Kun muut vieraat vihdoin lähti jäi mamma vähän auttelemaan ja mäkin saatoin rentoutua.

Loppujen lopuksi mamma otti mut syliin, laittoi taas laatikkoon ja me lähdettiin ajella huristelemaan kotia kohden. Mä oon hiljainen tyttö autokyydeissä, tallissa vasta pikkuisen inisen, että ethän unohda mua tänne.

Oli ihanaa päästä ikiomaan sänkyyn mamman nilkan viereen ja nukkua piitkät yöunet. Täällä omassa valtakunnassa ja rutiineissa mun on kaikkein paras olla.

2012 !

2011-12-31T17:30:00.000+02:00

Hyvää, parempaa uutta vuotta kaikille !

Toivotamme teille

2011-12-23T15:00:00.000+02:00

kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta !

- Minni & mamma -

ja mukaan vielä joulukortti viime vuodelta - ennen blogin aloitusta.

Kaksoisolento

2011-12-18T19:30:00.000+02:00

Me katseltiin yhtenä päivänä videoita venäjänsinisistä kissoista. Mamma ihastui erityisesti yhteen kauniiseen Lunaan, joka on sen mielestä aivan kuin minä. Paljon rauhallisemman oloinen se on ja ehkä vähän vanhempi ja pikkuriikkisen tukevampi, mutta muuten me ollaan kyllä ihan samanlaisia.

Mamma ei tietenkään osaa kuvata musta noin hienoja videoita, mutta ei se saa niitä omia huonojakaan liitettyä tähän blogiin enää. Ennen sai mutta nyt ei onnistu.

Kattihaaste 7: Joulun taikaa

2011-12-13T19:33:00.000+02:00

Meillä tapahtuu vähän kummia asioita näinä päivinä. Tänne ilmestyy eri paikkoihin kaikenlaisia outoja härpäkkeitä.

Tuollainen punainen pikku-ukko esimerkiksi kaatui mahalleen mun sohvalle. Se on kyllä vähän tutun näköinen, ehkä se on ollut täällä joskus ennenkin.

Sitten tuli tommonen talo, jonka sisällä palaa. No, eipä tarvitse ainakaan varoa mun viiksiä. Viime jouluna pari kappaletta pikkuisen kärähti kun oltiin kylässä.

Kaikista kivointa oli kuitenkin se kun mä lähetin meidän kavereille terveisiä korttien mukana - laitoin niihin mun tuoksuja ja ehkä vähän karvojakin. Ne tulee tykkäämään kun ne kerran tykkää musta niin kamalasti.

Pöhköksi Valerista

2011-12-04T11:30:00.001+02:00

Me tehtiin pikkutilaus Zooplussaan koska multa ei puuttunut mitään muuta kuin Cosma-herkkuja. Paketin täytteeksi mamma otti vielä yhden hiirilelun nimeltä Valeri (Baldi-Maus). Sen sisällä on virmajuurta ja speltiä ja se on kuulemma mainio vaihtoehto kissoille, jotka eivät innostu kissanmintusta ja mähän en innostu.

Ja yllätys yllätys – hyvä että paketti ehdittiin avata keittiön lattialla kun mä änkesin kaivamaan sieltä sitä hiirtä ja tulin saman tien täysin pöhköksi - pyörin ja kiereskelin ja halasin sitä hassuna vaikka se oli vielä muovipussin sisällä.

Mammanhan oli aivan pakko ikuistaa tämä mun ihka ensimmäinen huumaantuminen.

Kattihaaste #6: Lavuaari

2011-11-25T20:10:00.006+02:00

Mä osallistun tähän kattihaasteeseen kuvilla mun lapsuudesta - uusia kuvia ei oikein ole kun mä olen nyt iso tyttö eikä lavuaari enää kiinnosta niin paljon. Nykyään mä mieluummin kiipeilen kylppärissä korkeuksissa kaapin ja hyllyn päällä.

Kyllä mä kuitenkin istun vieläkin aina lavuaarin vieressä seuraamassa tarkkana mamman puuhailuja niin kuin kaikkia sen hommia joka paikassa.

Hana auki !

tämä on mun paikka

ottaisin nyt torkut

Taulu auringossa - ja kissa

2011-11-20T16:11:00.001+02:00

Meillä yritettiin tänään justeerata yhden taulun ripustusta mutta mä parkkeerasin sen eteen koska aurinkoinen alkoi paistaa ihanasti juuri siihen. Mamma tuumasi että ”no ole sitten siinä mutta se maksaa kyllä pari poseerausta”.

Sen jälkeen mä istuin tosi pitkään parvekkeella kun aurinko kiersi sinne. Mutta ei sitä jaksettu enää kuvata, niitä kuvia on jo niin paljon.

Haisulin kuritusta

2011-11-13T19:55:00.018+02:00

Meillä kävi vieraita ja ne toi mulle kaikenlaisia kivoja tuliaisia. Mammaa kiinnosti varsinkin yhden yrttihiiren vaikutus muhun koska se oli lukennut, että monet blogikissat tulee sellaisesta ihan pöhköiksi. Minttulelut ei ole koskaan vaikuttanut muhun mitenkään, mutta kun tässä hiiressä on vielä valeriaanaakin se oli utelias näkemään huumaantuisinko mä siitä ihan höperöksi.

Mutta en mä taaskaan tullut yhtään tavallista hassummaksi, on vaan ihan kiva kurittaa sitä valkoista hiiren möhkälettä.

Heippa, tänään on

2011-11-04T12:44:00.001+02:00

mun synttärit! Mä täytän kolme vuotta. Mamma yritti kiireessä ottaa musta joitain tyhmiä merkkipäiväkuvia ja arvatkaa kuka poseerasi – ei ainakaan Minni 3 v. Tuli taas vain tuollaisia huonoja heilahtaneita, mutta siitä viis. Mä oon ollut tänään jotenkin riemu rinnassa, leikkinyt ja hassutellut.

Eilen tuli Zooplussan paketti ja siellä oli huippuhauska uusi lelu, sellainen kalanmuotoinen led-valojuttu. Mä oon juossut hulluna sen perässä. Ja sitten siellä oli paljon Cosma Snackies -herkkuja, joita ilman mä en voi elää, ne on niin hyviä. Mä söisin ne ne putkilot tyhjiksi pikavauhtia jos vain saisin.

Huomenna meille tulee vieraita ja varmaan mua juhlitaan. Ainakin ne tykkää musta kovasti, kyllä mä varmasti oon keskipisteenä.

Mä Minnie

2011-10-27T11:19:00.002+03:00

mestariloikkaaja oon! Näin hienoja loikkia teen -
ei joka tyttö näitä osaa, ehei.

Näin

Mua siivottiin

2011-10-13T13:40:00.003+03:00

ja sitten se vielä videoitiinkin! En tietenkään tykännyt kun mun turkissahan ei ole koskaan mitään pölyä niin kuin pöydillä ja kuvaaminen nyt on aina :(. Voi tota mammaa.

Videoita

2011-10-11T19:10:00.016+03:00

Mamma innostui jostain syystä yhtenä kylmänä aamuna videoimaan mua parvekkeella - ja arvatkaa teinkö yhteistyötä :(
Niinpä näissä saa enimmäkseen katsella mun takamusta, vaikka se välillä yrittikin tulla melkein suuhun kameransa kanssa. Ei näissä tapahdu mitään erikoista - ihan vaan mun tavallista hillumista siellä.

Mä kerron

2011-10-05T22:00:00.000+03:00

Tashalle kiitos kivasta tunnustuksesta.

Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tässä tulee nyt vähän enemmänkin asioita, mutta tulkoon:

Mamma voi ohjailla mua kädenliikkeillä paikasta toiseen – musta on oikein kiva leikki kulkea sen käden perässä.

Melkein aina kun mamma puhuu puhelimessa mä haluan, että sen huomio kiinnittyy muhun eikä siihen puhelimeen. Rupean tekemään temppuja ja naukumaan. Joskus se on sulkenut mut kylppäriin tai parvekkeelle kun on ollut vähän tärkeämpi puhelu.

Iltaisin kun mamma käyttää läppäriä sängyllä mä tykkään mennä makaamaan näppäimistölle ja katselen mammaa silmiin. Siinä se sitten silittelee mua eikä raski heti siirtää pois. Mä tykkään kauheasti silittämisestä, se hurisuttaa mua.

Mä tykkään myös kun mamma kantelee mua sylissä pitkin huoneistoa ja mä saan katsella kaikkea vähän korkeammalta. Kun mä haluan kantamista mä meen sen jalkojen juureen, nousen takatassuille ja kurkottelen ylös sylkkyyn.

Mä nukun melkein aina nojaten mamman nilkkaan tai sääreen, peiton alla tai päällä. Se osaa pitää jalat aika hyvin paikoillaan. Mulla on hassu tapa aina ensin seistä vähän aikaa etutassut sen jalalla ja sitten vasta asettua nukkumaan.

Aamulla mä nousen aikaisemmin ja annan mamman nukkua jonkin aikaa, mutta sitten alan naukua sitä hereille pitämään mulle seuraa. Aika hyvin se tottelee kun ei jaksa kuunnella mua. Sen pitää rapsutella ja silitellä mua ja päästää parvekkeelle. Sitten mä pidän silmällä sen aamiaisen laittoa ja kun kalkkunaviipaleet on leipien päällä juoksen vaatimaan osani – syön ihan pikkuisen valmiiksi paloiteltuna.

Mulla on uusi herkkuruoka – Cosma snackies – hyvänmakuisia kylmäkuivattuja 100% lihan- tai kalanpaloja. Ne on aivan parasta, mä syön ne aina heti.

Mä oon kova juomaan vettä ja se on hyvä koska mä syön yleensä vain kuivaruokaa. Mun suosikki juomapaikka on makuuhuoneen pöydällä. Siitäkin mä tykkään, että mamma ruiskuttaa pienellä muoviruiskulla vettä mun suuhun sen jälkeen kun se antanut mulle Barbivet-pilleriä.

Mä oon helposti käsiteltävä katti. Mulle saa annettua lääkkeet ja leikattua kynnet ilman taisteluja ja pyyheliinoja. Kääntelen vain päätä pois jos en halua jotain mutta otan sitten lopuksi.

Mä laitan tän tunnustuksen eteenpäin Myrskylle, Paavolle ja Harmille, Lissulle, Sonjalle sekä Magnukselle, Felixille ja Esterille.

Tänne tulikin kesä

2011-10-01T22:15:00.003+03:00

vielä takaisin ja on saatu paistatella ihanassa auringossa. Mä otin sitä huolellisesti joka puolelle ja sain varmaan paljon D-vitamiinia.

Mä oon viettänyt

2011-09-24T11:50:00.001+03:00

viime aikoina ihan hiljaiselämää – ei oo tapahtunut mitään jännää ja poikkeavaa. Mutta se onkin mukavaa koska mä tykkään aivan tavallisista normaaleista rutiineista vain. Ja sellaisia juttuja riittää, joita mä teen joka päivä ja monta kertaa. Mammaa ne huvittaa jostain syystä.

Esimerkiksi mä tykkään pasteerailla ees ja taas yhden kaapiston päällä ja hivellä mun poskia maljakossa oleviin kukkasiin, se näyttää ihan siltä kuin mä haistelisin niiden tuoksua muttei ne tuoksu millekään muulle kuin mun omille feromoneille ja sehän onkin kaikkein paras tuoksu.

Sitten mä oon ollut päikkäreillä parvekkeellakin kun aurinko on paistellut.

Pitää myös vähän leikkiä mamman kanssa kuin se heiluttelee tota huiskaa mun edessäni. Tai jos mä rehellinen oon niin mulle on tullut tavaksi kulkea ensin sen perässä ja naukua pitkään ja hartaasti kun haluan, että se tulee leikkimään mun kanssa. Se ei tykkää siitä, varsinkaan silloin kun se haluaisi olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Meillä on usein oikein henkien taistelu siitä kumpi luovuttaa. Välillä mun pitää ruveta heiluttelemaan taulujakin ennen kuin se tottelee.

Mutta osaan mä kyllä olla kilttikin, enimmäkseen mun mielestä. Iltaisin mä auttelen sitä ton tietokoneen käytössä, vaikkei se siitäkään oikein välitä ja hätistelee mua vaan kauemmas. Mä yritän tossakin saada sitä kirjoittamaan musta mun blogiini.

Ja aina mun nenu on mukana ihan kaikessa mitä mamma puuhaa.

Piti vaihteeksi

2011-09-13T22:00:00.000+03:00

taas poseerata mammalle. Halusin lepytellä kun se harmitteli, ettei ollut saanut otettua yhtään kivaa kuvaa mun leikeistäni. Mä lopetan ne aina kun se ilmestyy siihen kameran kanssa.

Nyt mä sitten loikoilin yhdellä mun vakiopaikoistani oikein hienoissa asennoissa tassu tuolla lailla ojennettuna.

Sitten mä kyllästyin ja panin pääni pussiin.

Ihanat kissat

2011-09-01T16:06:00.001+03:00

Kauan sitten mammalla oli kissa nimeltä Missu. Tämä pikkuinen mustavalkoinen rääpäle tuli taloon mamman kaverilta, jonka kissa oli saanut pentuja. Siitä tuli tietysti kahden siskonkin silmäterä. Vanhimman kissa-allergia hävisi kummasti kun Missu päätti valloittaa juuri hänet – tyypillistä kissoille. Mamman päätettyä opiskelunsa ja mentyä työpaikkaan, josta lähdetään aina välillä tekemään töitä muutamiksi vuosiksi ulkomaille, Missusta tulikin sitten tämän siskon kissa. Mamma näki mussukkaa vain lomillaan ja asuessaan välillä kotimaassa. Viisitoistavuotiaana Missulle tuli diabetes, josta se ei selvinnyt hoidosta huolimatta.

Missu piti erityisesti miehistä. Tässä kainalossa - ja asennossa - se sai nukkua pitkään.

lomatapaaminen

lempituoli

Mirri

ei ollut mamman kissa vaan keskimmäisen sisaren, mutta hyvin rakas silti. Se oli löytökissa, joka pysyi aina hieman arkana – ja oli mahdottoman viisas. Mirri eli yhdeksäntoistavuotiaaksi asti.

Joulukylässä mamman luona

omassa kodissa

Aina mun

2011-08-29T22:40:00.026+03:00

kiipeily jää kesken kun toi katto tulee vastaan. Eikö sitä vois nostaa ylemmäs?

Taas pitää jättää tähän.

Hei tuu nostaan mut alas!

Haloo!

Piti vähän leikittää

2011-08-26T10:35:00.002+03:00

tota mammaa kun sillä oli pikkusen tylsää. Olin mukamas piilossa ton mun peiton alla ja otin sieltä käsin kiinni huiskaa, jota se heilutteli.

Olihan se aika lapsellista enkä mä kauaa viitsinytkään. Alkoi ramasta niin kauheasti ja menin maate - pää taas sen nilkalla, mun lempityynylläni.

Täällä mä taas

2011-08-22T22:05:00.017+03:00

oon, korkeuksissa kylppärissä. Joitakin aikoja sitten mä valloitin peilikaapin trapetseilemalla sinne tyylikkäästi ikkunasyvennyksestä. Nyt mun teki mieli päästä myös vastapäisellä seinällä olevan avohyllykön päälle. Se olikin aivan helppoa, sen kuin vain loikkasin sinne ikkunalta, kumma etten oo tehnyt sitä jo aikaisemmin.

Täytyy myöntää, että kun mä hyppäsin sinne ensimmäistä kertaa aiheutin mammalle taas sydämentykytyksiä - se kuuli kilinää ja kalinaa ja arvasi taas syyn olevan minussa. Puolustukseksi on heti sanottava, ettei mulle ole tällä välillä sattunut minkäänlaisia vahinkoja, nyt vain kävi tällainen pikkuinen. Mammaa tietysti harmitti sen posliiniesineen tippuminen, se kun oli siirtänyt sen olohuoneesta turvaan ylhäälle kylppäriin eikä ressu arvannut että mä keksisin mennä tällekin hyllylle.

Nyt mä oon siellä usein seuraamassa mamman puuhailuja. Kerran yritin hypätä sen olkapään kautta peilikaapin päälle, mikä ei sitten ollutkaan hyvä idea, mulle tuli äkkilähtö kylppäristä..

On yksi juttu

2011-08-15T13:00:00.000+03:00

josta me ei olla vielä kirjoitettu tässä blogissa, mutta ajateltiin nyt tehdä sekin.

Ensimmäisten viikkojen aikana mun kotiintuloni jälkeen mamma huomasi jotain, mikä ihmetytti ja huolestutti sitä. Nimittäin mun pää ja ylävartaloni tärisivät vähän aina silloin tällöin. Mamman mielestä se ei ollut ihan normaalia mutta se yritti ajatella sen olevan ehkä jotain herkkyyttä ja ohimenevää. Vähitellen tärinät muuttuivat kuitenkin hieman voimakkaammiksi. Aina kun ne alkoivat menin mamman viereen turvaan ja se näki ettei mulla ollut hyvä olla. Vaihdoin koko ajan asentoa, tärinä oli aaltomaista ja välillä tuli sennäköisiä liikkeitä kuin yököttäisi. Ne kestivät muutamasta minuutista noin viiteentoista ja jälkeenpäin aina nukutti. Mamma arvasi jo mistä oli kysymys ja varasi ajan Aisti-sairaalasta, jossa ollaan erikoistuttu eläinten neurologisiin sairauksiin. Siellä tavattiin erinomainen lääkäri Sigitas Cizinauskas ja tutkimusten jälkeen diagnoosiksi tuli osittainen idiopaattinen (perinnöllinen) epilepsia. Se on lievä muoto epilepsiasta, ei siis ole mitään kouristuksia.

Hoidoksi määrättiin Barbivet-lääkitys (fenobarbitaali) aamuin ja illoin. Jos se auttaisi sitä olisi sitten syötävä jatkuvasti. Mamma sai arvioida minkäkokoinen palanen 30mg:n pilleristä olisi sopiva annos eli ei niin paljon että olisin aivan kanttuvei mutta niin että se tehoaa.

Asiasta keskusteltiin myös kasvattajan kanssa, joka hieman yllättäen suhtautui siihen vähätellen. Kaupan olisi voinut riitauttaa (me eläimethän olemme tuotteita), mutta minusta oli jo tullut erittäin rakas lemmikki, joten mamma antoi asian olla ja päätti hoitaa minut niin hyvin kuin mahdollista. Olinhan muuten täysin normaali ja pirteä pikku kissa. On mahdollista, että vuosien kuluessa sairaus aiheuttaa muutoksia aivoissa enkä elä kovin vanhaksi, mutta sitä ei voi tietää etukäteen.

Minulle annettiin siis joka aamu ja ilta palanen Barbivet-pilleriä ja mamma keksi auttaa sen nielemistä laittamalla muoviruiskuun vettä ja ruiskuttamalla sitä mun suuhun. Siihen mä ihastuin valtavasti! Mä otin tassuilla kiinni ruiskusta ihan kuin se olisi ollut tuttipullo. Se oli tosi kiva juttu - ja huvittavan näköistä. Aina kun mamma otti pillerit ja ruiskun esiin mä ihan juoksin sen syliin valmiiksi. Ja vähitellen mamma huomasi, että mulla alkoi biologinen kellokin toimia lääkitysajan suhteen, varsinkin iltaisin mä tulin usein jo kärkkymään sitä ruiskua.

Lääke tehosi hyvin, tärinät jäivät melkein kokonaan pois, joskus tuli vain hyvin lieviä. Barbivetin kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen koska se kerääntyy maksaan. Maksa-arvoja ja fenobarbitaalipitoisuuksia täytyy siis tarkistella verikokeilla. Ne ovat olleet normaalin rajoissa, mutta viime tarkistuksen jälkeen päätettiin kokeilla myös Gabapentiini-tippoja (aamuin ja illoin), ne eivät vaikuta maksaan. Ne on inhottavia, mutta 0,5 ml menee kyllä pian suuhun. Nyt Barbivet-palasta on voitu pienentää. Jonkin ajan päästä mamma soittaa lääkärille ja sitten päätetään jatkosta. Näyttää kuitenkin siltä, että jatketaan näin.

Totta kai mammaa huolestuttaa ja harmittaa tämä mun sairaus, että näin kävi. Kasvattajalla, joka on myynyt vuosien varrella kymmenittäin pentuja, ei kuulemma ole koskaan ollut ainoatakaan perinnöllistä epilepsiaa sairastavaa kissaa. Mutta me eletään nyt näin. Vähän rajoituksia tämä tietysti aiheuttaa, esim. matkojen suunnittelussa - on oltava huolehtivainen hoitopaikka eikä minua voi jättää pariksikaan päiväksi yksin kotiin, kuten esim. juuri risteilyllä käyneet mamman ystävät, joiden kissa jätettiin kotiin ja hienosti meni.

Mamma tykkää musta kovasti, hänen mielestään olen söötti, kiltti ja oppivainen kissa, pikku tähtisilmä. Hän toivoo saavansa pitää mut mahdollisimman kauan.

Meillä voi olla

2011-08-05T23:45:00.060+03:00

katkispäivä ihan milloin vain. Mutta mun katkarapu onkin vain tällainen muovinen kun mä en välitä yhtään niistä oikeista - mamman harmiksi. Tän kanssa mä leikin usein - välillä se menee johonkin piiloon, mutta ilmestyy aina takaisin.

Mamma hemmottelisi mua kuitenkin kauhean mielellään ihan oikeilla katkaravuilla. Tai edes jollain herkkuruoalla, mutta mä huolin niitä vain ihan vähän aikaa ja sitten kyllästyn. Ei kuulemma löydy toista yhtä nirsoa kissaa. Se ihmettelee kuinka mä voin voida niin hyvin niin tylsällä ruokavaliolla: vain raksuja ja mieluiten vain yhtä lajia vaikka tarjolla olisi ollut vaikka minkälaisia. Niitä muita on sekoitettu myös mun suosikkiini, mutta mulla on tarkka nenu. Tai sitten tarjotaan vain vääriä raksua ja odotetaan, että nälkä pakottaisi mua syömään, mutta mä oon aika sinnikäs ja napsin vain ihan pikkuisen. Tosin viime aikoina mä oon alkanut lipsua tässä, on tullut syötyä vääriäkin raksuja, kuulemma terveellisempiä. Märkäruoista en välitä yhtään, litkin niistä vain nestettä ja jätän ruoan. Mutta kaikenlaisia ruokia laitetaan kuitenkin mun eteeni välillä ihan kokeeksi.

Kasvattajatäti kertoi aikoinaan, että mun äitini on samanlainen raksujensyöjä ja voi hyvin, mutta ei se oikein lohduttanut mammaa, joka olisi halunnut monipuolista ruokaa syövän kissan.
Eläinlääkärikäynneilläkin mamma on valittanut mun syömisestä, mutta kun ne tutkii ja toteaa, että mä oon hyvässä kunnossa niin niiden mielestä ei ole ongelmaa. Ne sanoo, että raksut ovat nykyisin niin hyviä että niistä saa tarvittavan ravinnon. Jokin aika sitten mulle tehtiin perusteelliset tutkimukset Felinassa ihan vain yhden pikkujutun takia mistä mamma huolestui (se on kova huolestumaan musta) ja lopputulos oli että terve kuin pukki - höh... Silti mamma ei ole yhtään tyytyväinen ja syöttää mulle vitamiineja. Ja vahtii mun vointia. Ja lellii, tietysti.

On kyllä yksi kurja juttu, joka mulla on ollut ihan pienestä saakka. Mutta siitä myöhemmin vähän enemmän.

Mä aivan rrakastan

2011-08-01T10:10:00.007+03:00

harrjaamista. En taida tietää mitään ihanampaa, haluaisin yhtämittaa mua harjattavan. Mä yritän aina johdatella mammaa kylpyhuoneeseen ja hyppään siellä pesukoneen päälle odottamaan ja nau'un vetoavasti. Kun se sitten ottaa nuo harjat esiin niin mä ihan kiljun ja kurisen riemusta ja pyörin ja kiehnään ja pusken niitä, ne on niin ihania. Ja hurisen kovaa kun se vetelee mua niillä kaksin käsin.
Toinen on samanlainen Kongin harja kuin esim. Naukulan Helmillä, mutta enemmän mä tykkään tosta toisesta, se sopii paremmin mun turkille. Yks mamman kaveri toi sen mulle tuliaiseksi ihan pienenä.

Mä osaan

2011-07-31T16:58:00.000+03:00

Ei mamma koskaan hirveän tyytyväinen ole kun mä vedän tän huiskan suussani huonekalujen päälle ja leikin sillä siellä.

Aina mä saan kuitenkin heti anteeksi kun teen näin :

Voiskos viilentyä

2011-07-25T08:00:00.016+03:00

Mun laiskiaismamma ei oo taas aikoihin kirjoittanut musta mitään blogiin. No - jos mä rehellinen oon niin kyllä mäkin olen ollut ihan laiskiainen. Meidän molempien selitys on nää kamalan kamalat helteet. Ei oo huvittanut tehdä muuta kuin ihan pakolliset kuviot. Välillä olin mun hoitopaikassa kun mamma kävi jossain vähän viilentymässä. Sitten kun se vähän kuvasi mua oli tulokset tällaisia:

Aika yksitoikkoista katteltavaahan tää tämmönen on.

Missy ja minä

2011-07-06T22:25:00.000+03:00

- eli siis me musta ja harmaa missi - käydään hoidossa samassa paikassa silloin kun meitä ei haluta jättää yksin kotiin. Missy on ollut siellä oikein viikkojakin sen ihmisten ollessa pidempään ulkomailla. Yhtä aikaa me ei olla koska kumpikaan ei tykkää yhtään toisista kissoista. Kerran sitä yritettiin mutta Missy päästi aivan kamalat sähinät kun se näki mut ja pinkoi salamavauhtia vaatehuoneen ylimmälle hyllylle, missä se pysyi kunnes me lähdettiin. Se on sellainen arka muutenkin aina kaiken uuden ja vieraan suhteen.

Kuitenkin kotona niiden kiltti koira on täysin sen tassun alla. Kun se haluaisi kaveerata Missyn kanssa ja yrittää vähän lähennellä se saa helposti kuonoonsa. Mutta mun tietääkseni kissat onkin aina pomoja. Vaikka oltais kuinka paljon pienempiä kuin ne hurtat niin me määrätään kaapin paikka. Se meillä ollut Mandy-Sannikin kuulemma pomottaa niiden kilttiä koiraa, jonka pitää olla justiin niin kuin Mandy haluaa, muuten voi hieman kirpaista, hih.

Siellä hoitopaikassakin on parveke, jossa me tietysti oleskellaan lämpimillä säillä.

Meillä ei tykätä

2011-07-03T20:41:00.001+03:00

näistä helteistä sitten yhtään. Mamma yrittää viilentää sisäilmoja kahdella pylvästuulettimella, mutta mua ei saada niiden eteen pöllyttelemään mun turkkiani, hipsin nopeasti niiden ohi. Parvekelasien välejä on raoteltu niin että sieltä tulisi mulle vähän tuulenvirettä kun mä kerran tykkäisin olla siellä. Välillä raoista tuli niin leveitä, että mamman hämmästykseksi mun pää mahtui niiden välistä. Eipä olleet kauaa ja kohta sain turhaan yrittää tunkea päätäni ulos. Ei mamma kyllä usko, että hyppäisin minnekään mutta voisin ehkä pyrkiä kävelemään reunukselle ja silloin voisi käydä köpelösti.

nuuh, ihanaa!

jihuu, pää ulkona!

mites nyt?

ei mahdu enää :(

okei,,,

Nyt mä olin

2011-06-28T11:15:00.002+03:00

kiltti ja oikein poseerasin mammalle. Istuin ylhäällä Elfa-korissa ja olin kai vähän aamupöpperöinen kun vaan istuin siinä. Ja mammahan räpsi ja räpsi. Yleensä mä keksin mitä tahansa, ettei mua saisi kuvattua kunnolla.

Koti on

2011-06-26T22:38:00.002+03:00

mun paras paikka. Mamma on viime päivinä ollut paljon liikkeellä, välillä yhden yön ja päivänkin ja mut vietiin silloin tuttuun kyläpaikkaan hoitoon. Vaikka siellä on kyllä ihan mukavaa ja musta pidetään hyvin huolta, mä olin vähän levoton enkä meinannut millään saada nukuttua. Oli kiva päästä taas omaan kotiin, jossa mulla on omat rutiinit. Mä oon tarkka mun rutiineista, mamma naureskeleekin, että mulla on samat proseduurit joka päivä. Mä pompotan mammaakin aina samalla lailla, varsinkin aamuisin meillä pitää tehdä määrätyt kuviot, että päivä alkaa hyvin.

Täällä on ollut monenlaista ilmaa - satoi, oli vain harmaata, sitten ihan paistoi, oli taas harmaata ja taas se paistoi. Mä tietysti seurasin niitä ilmoja mun parvekkeella.

nyt paistaa

vähän liikaakin mulle

mitäs tuolla on?

ja tuollakin?

nyt tuo tarkkailu väsyttää

ihan nukuttaa

ohhoijaa

happea!

Sadepäivänkin

2011-06-19T17:00:00.005+03:00

mä tykkään viettää enimmäkseen parvekkeella jos ei ole liian kylmä. Välillä ihan huvikseni läpsin lasiin ropisevia pisaroita, en ollenkaan tosissani.

Kun vähän kirkastui tuli tuonne alhaalle yksi ahkera mies laittamaan pyykkiä kuivumaan, olipas se optimistinen.

Näkymätön

2011-06-18T10:00:00.000+03:00

Mä oon taas täällä mun vaanintapaikassa kyttäämässä hiiriä. Ne ei aavista mitään kun mä yht'äkkiä hyökkään hurjalla hypyllä niiden kimppuun. Ja kun mamma vetää sellaisia narujuttuja lattialla mä yllätän senkin loikkaamalla tän verhon takaa nappaamaan ne kiinni. Täältä mua ei näe kukaan.

Tänäkin kesänä

2011-06-07T22:00:00.016+03:00

mä asun melkein kokonaan parvekkeella. Riippuu tietysti vähän säistä mutta eiköhän tuo hyvältä näytä. Öisin on mukavaa nukkua lepotuolilla tai jos huvittaa voi nousta katselemaan tonne puistoon kun jotkut hassut linnut lauleskelee silloinkin. Välillä saatan kyllä mennä mamman luo, niin kuin tänään aamuyöllä. Siellä mua nukutti niin myöhään, että mamma jo vähän ihmetteli mikä nyt niin väsytti. Sehän ei tiedä mitä kaikkea mä teen öisin.

kuuluiko jotain pörinää?

tämä Surfinia petunia tuoksuu ihanalle sisälle asti

Minua vain

2011-05-27T16:20:00.000+03:00

hymyilyttää :-). Eipä muuta tällä kertaa.

Oikein mukavaa viikonloppua teillekin!

Kissakuvahaaste 155: Pöytä

2011-05-20T11:30:00.000+03:00

Meillä ei minkäännäköiset hiiret hypi pöydille vaan yks Minni fvon Gorgonzola eli mä. Alkuun mamma yritti opettaa mua pysymään poissa niiltä mutta eihän siitä mitään tullut. Enhän mä nyt vain lattialla halua pysytellä vaan kyllä ylemmäs täytyy päästä ja pöydätkin on vasta puolivälissä matkaa. On tosin yksi pöytä mille en hypi ja se on tiskipöytä. Sen mamma jotenkin kummasti sai iskostettua mun päähäni, en oikein ymmärrä itsekään. Se vain nosti mut sinnikkäästi joka kerta alas sieltä ja keittiön ovet pantiin aina kiinni kun olin yksin kotona. Nyt ei enää tarvitse kun se on huomannut, etten enää vilkaisekaan sinne päin. Outoa..

Tässä muutama kuva mun muilla pöydillä hyppimisistä.

oon aika pieni tässä

Tästä tulee usein äkkilähtö...


kylässäkin päästävät pöydälle

Tämä on oikein mun kantapöytä

Mitähän

2011-05-19T08:17:00.003+03:00

mä oikein tekisin mammalle, että se kirjoittaisi musta jotain mun blogiin? Mähän teen täällä vaikka mitä mistä voisi kertoa, mutta kun ei.

Mä yritin tossa näppäillä jotain ihan itse, mutta ei se oikein onnistunut vielä. Täytyy harjoitella vähän lisää.

Kissakuvahaaste 154: Matto

2011-05-05T22:01:00.001+03:00

Värillä on väliä eli mä tykkään kieriskellä punaisilla matoilla, muun värisistä en niin välitä. Näillä on kiva pyöriskellä ja varsinkin kun näen mamman, mä kellahdan heti pitkälleni. Se on siitä aina niin huvittavaa.

Tässä väriasiassa olen samoilla linjoilla Naukulan Helmin ja Mindyn kanssa. Näissä punaisissa on jotain taikaa.

pikkumatolla on kiva venytellä

eteisen pitkä matto on kaikista paras kelliskelyyn

tämä on joskus vinksin vonksin kun oikein kirmailen olohuoneessa


olohuoneen kelliskelymatto

Yhdellä mamman kaverilla on kissa, joka osoittaa mieltään pissailemalla matoille, mutta ei koskaan niiden tällaiselle punaiselle, sekin vaan halailee sitä. On nämä taikamattoja.

Minä sain

2011-05-01T23:40:00.003+03:00

viettää vapunpäivän ihan yksin kotona. Mamma meni kutsuille eikä ottanut minua mukaan koska siellä oli toinen kissa, joka ei siedä muita katteja (no enhän kyllä minäkään). Mamma meni sinne aikaisin vähän auttelemaan ja kuvasi siinä sivussa sitä Missyä.

Kutsukoristelutarkastus

Tultuaan myöhään kotiin mamma sanoi, että sillä oli ollut kovin ikävä minua, minä kun olen se hänen kullannuppunsa.

Iloista ja Värikästä Vappua!

2011-04-30T16:30:00.001+03:00

kaikenkarvaisille ja karvattomille toivottaa

                                        Hänen Ylhäisyytensä
                                         Herttuatar
                         Minni Arabella Gorgonzolacock of Helsinkipool

Olipa taas

2011-04-27T22:04:00.016+03:00

rankka päivä. Ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut.

Välillä vilkaisin maisemia

Välillä käväisin sohvalla

Ja sitten taas parveketuolille

turkki hyvin, kaikki hyvin

Sitten alkoikin päivä olla pulkassa ja iltapalan jälkeen menin nukkumaan mamman nilkan mutkaan.

Ystävällistä

2011-04-23T00:05:00.008+03:00

Reippaat pojat Paavo ja Harmi olivat kilttejä ja lähettivät kauniin tunnustuksen.

"You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!"

Se alkoi kuitenkin ujostuttamaan niin kamalasti

etten kehtaakaan laittaa tähän kuvia itsestäni vaan mamma saa nyt näyttää niitä siitä Mandy-Sannista, joka vieraili meillä syksyllä.

Tässä se on niin bjuutiful ja hurmaa taas kaikki.
Joskus tuossakin lelussa oli sulkia mutta kelpaa tynkäkin vielä hyvin sen pureskeltavaksi.

Mandy oli oikea mamman kultamussukka, hyppi syliin, kehräsi ja puski ja sai ihan lääpälleen.

Senkin mielestä rönsyliljat oli namia, onneksi niitä on täällä aina tarjolla ja vatsa toimii hyvin.

Meiltä tämä tunnustus lähtee kivoille Friedelle ja Figolle, Tatsutan tassuttelijoille ja Nemolle.

Pääsiäistä !

2011-04-18T22:15:00.014+03:00


Toivotamme teille kaikille oikein Hyvää ja Rauhallista Pääsiäistä wanhan kortin kera !

Eräällä

2011-04-16T22:05:00.011+03:00

taisi olla vähän huono omatunto siitä että minä en ollut viime päivinä saanut tarpeeksi huomiota osakseni, joten nyt sitä yritettiin vähän korjata. Aamulla se avasi yhden pahvilaatikon ja näpräsi vähän aikaa ja sitten meidän lattialle ilmestyi käärme! Ensin kurkin sitä varovasti kirjahyllyn takaa mutta mamma houkutteli mua lähemmäs ja näytti kuinka sen sisällä pyöri pallo edestakaisin kun sitä vähän tönäisi. Se olikin oikeastaan aika kiva käärme kun siinä liikkuikin vain se pallo.

Sitten mä kuitenkin halusin mennä taas parvekkeelle katsomaan olisiko niitä lintuja jo tullut lisää. No eipä juuri mutta yhden kärpäsen mä jo nappasin!

Iltapäivällä mua alkoi ramasta ja menin ottamaan torkut parveketuolille. Mamma tietysti häiritsi alkuun taas kameransa kanssa ja halusi ottaa nättiä kuvia mutta minäpä en hymyillyt yhtään, näytin vaan nyrpeää naamaa että se lähtisi pian pois niin kuin se sitten lähtikin.

Viime aikoina

2011-04-15T23:00:00.002+03:00

mamma on ollut kamalan kiireinen kaikenlaisten visiittien ja ohjelmien ja ihmisten vuoksi eikä ole ehtinyt paljoakaan viihdyttämään mua. Niinpä mulla on ollut aika tylsää ja olen kierrellyt siellä sun täällä etsimässä jotain edes vähän mielenkiintoista, mutta aika laihoin tuloksin. Tulisi nyt edes se kesä kunnolla niin olisi parvekkeella enemmän vahtimista. Näinä päivinä sielläkin voi enimmäkseen ottaa vain torkkuja kun ei ole vielä paljoa elämää puissa.


eipä täällä mitään kaksista ollut


eikä täällä

entäs siellä

kukkuu ! linnut !

hohhoijaa

ja toisen kerran

Aurinkokylpyjä

2011-04-05T11:30:00.002+03:00

ja kukkien tuoksua. Melkein kesä! Siis joskus.

Tuoksuupa, ihan huuumaavasti !

Jotain aivan

2011-04-03T22:16:00.001+03:00

muuta tällä kertaa eli laitetaankin tähän nyt poikkeuksellisesti käsityökuvia. Mamma on huomannut, että monissa blogeissa kirjoitetaan kissojen lisäksi paljon myös käsitöistä. Itse hän ei niitä harrasta mutta toinen sisko on tehnyt kaikenlaista kaunista, joten tässä esitellään muutamia hänen aikaansaannoksistaan, ihan pieni murto-osa vain monipuolisista töistä.

Tämän hetken in-juttu on kuulemma isoäidin neliöt. Niitäkin sisko on tehnyt, tässä päiväpeitto ja torkkupeitto.

Ristipistotöitä on paljon. Yksi oikein hieno on meidän makuuhuoneessamme, 2,5 m pitkä matto, jota tuossa vähän esittelen. Muitakin on mammalla ja muulla suvulla.

Kylpyhuone- ym. mattoja:

Kätevät vierastossut

Lankojen jämistä tehtyjä pikku alusia.

Ehdottomia suosikkejani ovat siskon ihan minulle tekemät kaksi nukkumispyörylää, niiden päällä saa oikein makoisat unet. Ja hyvin ne kelpasivat täällä vierailleelle Sannillekin.

Tahtoisin niin

2011-04-01T22:03:00.001+03:00

olla edes peilikaapin rinsessa. Koratian Cisu on vitriinikaapin kunkku, mutta kun täältä ei niin korkeaa kaappia löydy, yritin vallata kylppärin kaapin. Ensin kiipesin sinne mamman selkää pitkin, mutta taidothan kehittyvät. Toissa päivänä mamma säikähti kamalaa meteliä ja tuli katsomaan kylppäriin : kaikki sen kaapin päällä olleet putelit makasivat lattialla ja minä keekoilin ylpeänä yläilmoissa. Siinä vaiheessa sille jäi arvoitukseksi miten olin sinne päässyt.

Myöhemmin sen ollessa suihkussa järjestin taas vähän sydämentykytystä : hyppy pesukoneen päältä ikkunasyvennykselle ja sieltä suihkuverhotangon päälle trapetseilemaan.

Kauhuissaan mamma seurasi menoani, olin sen ulottumattomissa aivan liian ylhäällä. Varmoin askelin taiteilin kaapin päälle ja lepäilin siellä mukavassa lämmössä kunnes mamma lopetteli suihkunsa.

Se kuvasi minua ensin vähän, mutta juonitteli sitten minut reunalle ja veti alas. Se sai nyt tarpeekseen tästä harrastuksestani ja laittoi kaapin päälle jonkun laatikon etten enää mahdu sinne. Se on kuulemma väliaikaisratkaisu mutta toimiva, olen katsellut ja mittaillut ja todennut ettei enää kannata yrittää sinne. Kaikki kiva täällä kielletään.

Mitä

2011-03-27T16:17:00.004+03:00

mun pitäis tehdä ?

No, mitäs nyt sitten ?

Korkealla

2011-03-26T11:05:00.009+02:00

on kivaa! Ei huimaa yhtään vaikka miten korkealle pääsisin, ovien päällä kiipeily esimerkiksi on oikein tämän tytön lempiharrastus. Ihan lattialta asti en sentään jaksa sinne hypätä, mutta onneksi löytyy pöytiä ja kaappeja, joilta voi jatkaa matkaa. Alastuloon huudankin sitten yleensä mammaa avuksi. Huokaillen se ressu aina tulee: “jaaha, joko taas, no tullaan, oota nyt vähän”. Mutta silloin se on kyllä aika vihainen kun illalla sen mentyä sänkyyn ja sammutettua valon saan joskus jostain kumman syystä päähäni kiivetä vielä kerran jonnekin ja saman tien nau’un sille sydäntäsärkevästi. Joskus se ei nouse vaan seuraa mitä sitten teen. No pääsenhän kyllä jotenkin alas, mutta se juttuhan siinä oli nostattaa mamma ylös.

seuraava kohde?

onnistuisikohan?

jeee !

kattoon?

verhotangolle?

keittiön yläkaapilla

entä alas?

Kylppärin peilikaapin päällys on erityisesti houkutellut, mutta kesti pitkään ennen kuin hoksasin miten pääsen sinne. Kerran mamma oli vähän varomaton ja kumartui lavuaarin ylle kun olin valmiina! Hyppäsin hänen selkäänsä ja siitä kaapin avonaisen oven päälle ja - kaapin päälle. Jihuu! Mamma päästeli vähän vihaisia sanoja : “samperin katti, nyt se sitten meni sinne“. Siellä olikin tosi kiva olla, lämmintä ja jännää. Olisin ollut vaikka kuinka kauan, mutta mamma oli taas eri mieltä ja yritti vetää minua alas mutta harasin kaikin voimin vastaan. Sitten se kiipesi ylemmäs ja kaappasi minut pois. Sen jälkeen se on pitänyt varansa kun huomaa, että mittailen sen selkää ilta- ym. toimilla. On sinne vielä kyllä päästävä.

jihuuu!

hyvät näköalat täältä

Jos makuuhuoneen yhden kaapin ovi jää hieman raolleen on Elfa-koreja pitkin on helppo kiivetä ylös ja taas oven päälle. Tuossa tähtäilen kattolamppua, onnistuisikohan…

Mamman autotallissa on jo jonkin aikaa lojunut tuollainen Zooplussasta ostettu korkeampi kiipeilypuu kuin nykyinen, mutta mamma & Co eivät ole vielä saaneet sitä pystytettyä. Täytyypä tässä ryhtyä kiipeilemään vieläkin enemmän ja ehkä verhojakin pitkin, jospa se sitten saisi sen laitettua.

Paikka auringossa

2011-03-17T11:05:00.000+02:00

on kissalla oltava. Ellei mamma sitä ymmärrä on tehtävä töitä asian eteen :

KMMMM -haaste

2011-03-17T11:00:00.001+02:00

Suloisista suloisin Mindy antoi meille Kuka, mitä, missä, millä ja milloin -haasteen.

Kuka?
Minni Minnuliini Tähtisilmä Hännänhuippu, 2 v 4 kk.

Syyllinen totaaliseen höperyyteen - kuten blogin aloittamiseen.

mini-Minni

Mitä?

Kiltteyttä, herkkyyttä, seuraneitinä oloa, jutustelua, sugar and spice

Missä?
Tuolla :

sekä kutitettavana korvan takaa, siliteltävänä ylt’ympäriinsä, sylissä kanneltavana, paikalla kuin ajatus, läsnä - mutta ei tyrkyllä, yöunet nilkan taipeessa

Millä?
Vienolla nau’ulla pää kallella anovalla katseella kaiken saa

Milloin?

AINA Miamor Chickletsejä, parvekkeelle, rapsutusta, harjausta
AINA JOSKUS lennokkaita spurtteja ympäri huoneistoa
ANI HARVOIN märkäruokaa

Minni lähettää haasteen edelleen Kuningatar Friedelle , Wilma ja Helmi -neidoille ja Alicialle eli Lissulle.

Missä Minni ?

2011-03-13T22:41:00.000+02:00

hännänpää näkyy !

mitä siellä taas ?

täällä yritetään nukkua

ja mä jatkan nyt

Sunnuntaiaamu Minnilässä

2011-03-13T11:27:00.007+02:00

Runoja kissoista

2011-03-09T19:22:00.001+02:00

Mamma luki minulle yhtenä iltana kivoja runoja, joita yksi norjalainen kirjailijatäti Unni Lindell oli kirjoittanut kissojen palvelijoille (ja suomeksi kääntänyt Veijo Kiuru).

Tykkäsin niin että pyysin mammaa laittamaan tähän muutaman.

Kissasta ei mitään tiedä

Maasta lähes kaiken tietää
Kuten kuusta myös
Ja auringosta

Kissasta ei mitään tiedä

******
Miltä nyt tuntuu?

Psykologi istuu ikkunalaudalla
Nuolee turkkiaan sinua katsellen
Istunto voi alkaa
Et uskalla olla vihainen, hän sanoo
Sinä ruokit, lohduttelet, sovittelet, salaat

Miksi niin kovin pelkäät omaa raivoasi?

Psykologi nuoleskelee mahaansa

Sinun täytyy rohkaistua!
Sovitaan niin, hän hymyilee silmät viiruntuen
Istunto on ohi
Hänen täytyy valitettavasti mennä, hän sanoo
Eteisessä odottaa näet jo uusi höntti emäntä.

******
Sinä ja minä (tai oikeammin minä ja sinä)

Jos huolehdit minusta ja annat minun
elää vierelläsi
minä vastalahjaksi raavin sydäntäsi korvan takaa
ja nuolen sen surusta puhtaaksi!

*******
Esteratsastusta

Olen aloittanut esteratsastuksen
Yli harteiden ja yli vieraiden jotka
sattuvat istumaan sohvassa kakkua ahmimassa
Eivät vieraasi välttämättä huomaa että olet
pessyt ikkunat
Mutta sen he ehkä huomasivat että minä olen pessyt
turkkini.

********
Kollit kateissa

Näyttelyn järjestäjä on liki sokissa
Kollit ovat kateissa
Ja huolitsija on itse
allekirjoittanut todistuksen
Että katit ovat niissä kolleissa

Muista siis hankkia kuljetukseen katin
kontit.

******
Himovalehtelija

Ole niin kiltti äläkä syytä minua sellaisesta mitä en ole
tehnyt
Se kanarialintu tarvitsi vain vähän lymfahierontaa

********
Kattikismus

Jumala astelee varovasti poikki keittiötason
maailman kauneimmilla tassuilla
tökkää käpälän sinappipurkkiin ja
istahtaa tiskirievulle
Ikkunan takana kehrää sininen tuuli

Hän ajattelee että Kiinassa on yö
ja Suomessa kesä

Mietteliäs tyttö

2011-03-07T22:42:00.005+02:00

Mitä Minni miettii ?

Visiittejä

2011-03-07T17:00:00.005+02:00

Minusta on kivaa käydä kylässä. Menen ihan kiltisti kuljetuslaatikkoon enkä metelöi autossakaan yhtään, kurkin vain ylös ikkunoihin. Perillä alan heti tutkia paikkoja, ne täytyy tarkastaa joka sentiltä. Mamma vie minua vain sellaisiin paikkoihin, joissa tykätään kissoista ja kohtelu on sitten sen mukaista - ne siis hössää minun ympärilläni. Joku mamman kaveri haluaisi minut lainaksi, sillä kun ei ole omaa kissaa. Yksi toinen taas kutsuu minua kylään, mamma saa tulla sitten siinä siivellä. Sillä on kivoja kavereita. On kyllä myös vähän erikoisia, sellaisia jotka tykkäävät vain koirista, niille se ei puhu minusta mitään.
Joulukylässä mamman siskon luona:

Sannista vielä

2011-03-07T14:30:00.000+02:00

Mamma otti Sannista miljoona kuvaa. Parvekekuvista voisi luulla, että mehän ollaan ihan kavereita, mutta juttuhan on niin että minä rakastan parvekkeella oloa, eikä edes Sanni saanut minua sieltä joka kerta poistumaan vaikka änkesi ihan viereen.

se tunkee tännekin

kumma tuoksu

en ala

mamma vie se pois

please!

en kestä

hajurako

Kun mamma katseli meitä siinä sillä heräsi aina toivo mutta ihan turhaan. Sisällä pysyin siitä mokomasta aina kilometrin päässä paitsi tapellessa.

Minä halusin olla mamman ainoa kissa.

et tuu mun viereen

häivy!

Reviirinvaltausyritys

2011-03-05T22:28:00.003+02:00

Mamma sai päähänsä, että minusta tulisi onnellisempi kissa jos minulla olisi kaveri.

Se oli harkinnut sellaisen hankkimista jo silloin kun minä tulin taloon, mutta ei ollut varma asiasta ja päätti ensin katsoa miten jutut minun kanssani sujuivat. Alkoikin näyttää siltä, että minussa oli tarpeeksi hommaa, vaikkakin toisaalta se tuumi, että jos olisi toinenkin kissa, me leikkisimme yhdessä enkä ehtisi keksiä niitä kaikenlaisia riiviöhommia. Siinä pähkäillessä aika kului ja minä aloin rauhoittua. Mamma alkoi uudelleen haluta toista kissaa.

Se otti yhteyttä RekkuRescue -ihmisiin ja kävi katsomassa pikku kissoja, jotka oli sen mielestä kaikki huippusuloisia. Kuitenkin heti ensimmäinen, jonka se tapasi, vei sen sydämen saman tien. Seuraavana päivänä se ilmoitti haluavansa sen ja asia oli selvä. Mamma oli innoissaan, laittoi pikkuhuoneen sängylle pehmoisen pesän, hankki sinne hiekkalaatikon ja ruokakuppeja ja osti sellaista ruokaa mihin se kissa oli tottunut.

Minulle ei puhuttu asiasta mitään, ei kysytty haluanko minä tänne toista mirriä. Kaikki hoidettiin hys hys, uusi kissa vietiin salaa pikkuhuoneeseen ja pidettiin siellä oven takana, mamma vain piipahteli siellä yhtämittaa ja viipyili kauan. Minä ihmettelin.

Se oli kuulemma kauhean arka ensin, aina kun mamma meni huoneeseen se loikki saman tien piiloon. Mutta aika pian se sitten alkoi tulla mamman viereen sängylle ja vähitellen syliinkin, se oli kuitenkin kauhean hellyydenkipeä pikku kissa. Mamma istui siellä pitkiä aikoja ja se pikkupentu pyöri ja puski sen sylissä, se oli mamman mielestä kauhean liikuttavaa. Mamma halusi, että se tuntisi olevansa oikein tykätty ja kyllä se sen sitten uskoikin. Se oli aina tulossa syliin kiehnäämään ja leipomaan.

Mamma kuljetti meidän hajuja toisillemme, siitä piti olla apua tutustumisessa. Minä en tykännyt sen hajusta yhtään! Kun mamma tuli sieltä huoneesta odotin oven takana ja sähisin sille. Se alkoi huolestua mutta ajatteli sen kuuluvan asiaan ja menevän ohi.

Sen nimeksi laitettiin Sanni. Sillä oli kyllä ihan nätti nimi ennestään, mutta mamman mielestä liian samantapainen kuin minulla.

Sitten yksi päivä se tuotiin sieltä ulos. Minä sain slaagin! Tuijotin ja tuijotin sitä aivan jähmettyneenä. Se ei ollut millänsäkään vaan tuli aika lähelle nuuskimaan minua. Minusta alkoi lähtemään sellaisia ääniä mitä ei ikinä ennen, kumeaa moukua, murinaa ja vaikka mitä, mamma kuunteli aivan ihmeissään. Se vei sen takaisin sinne huoneeseen ja jatkoi sitten pikku hiljaa näitä meidän tapaamisia.

Ihan turhaan, minä olin päättänyt etten tule ikinä tykkäämään siitä. Enkä tykännyt. En tykännyt, että se oli heti kuin kotonaan, meni joka paikkaan ihan pokkana, jopa minun hiekkalaatikolleni! Katsoin ovelta sitä ja mammaa vuorotellen ja murisin. Ei riittänyt oma laatikko sen huoneessa, piti ruveta käyttämään minun ikiomaanikin. Ja se kävi minun ruokakupeillanikin syömässä!

Mamma oli eri mieltä asioista. Sen mielestä Sanni oli hurmaava kissa, terhakka ja reipas tyttönen ja niin suloinen kun aina kesken leikkien tupsahteli mamman syliin kiehnäämään ja kehräämään. Eihän mamma sellaista voinut vastustaa.

Minä aloin masentua, en tullut koskaan samaan huoneeseen Sannin kanssa, luikin vain nurkissa, mamma ei paljon nähnytkään minua. Se mietti ja mietti mitä tehdä, toivoi minun tottuvan pentuun. Ei onnistunut, olin päättänyt että se on joko minä tai Sanni. Ja koska olin mamman ensimmäinen kissa, johon se oli kovin kiintynyt, sen oli ilmoitettava RekkuRescuelle, että pieleen meni tämä juttu. Yli kolme kuukautta minä sain kestää sitä ja stressaantua aivan kamalasti.

Onneksi yksi kiva täti luki Sannista ja sekin ihastui siihen. Kumma kun kaikki ihmiset ihastuu siihen. Se on nyt siellä uudessa kodissa ja sillä menee oikein hyvin. Mamma saa siitä kuulumisia ja kuvia, se on siitä onnellinen, se kun ei voi unohtaa sitä mokomaa Sannia.

Vaanintapaikka

2011-02-27T19:36:00.011+02:00

Tämä on niitä hetkiä kun mamma pitää minua, muuten niin fiksua kissaa vähän höpsönä. Sen mielestä en muka ole piilossa vaikka selvästi olenkin, eihän minua täältä nyt näe!

Verho on vähän kärsinyt kun hyökkäilen täältä hiirien ja sen sellaisten kimppuun. Mutta se on sopivan ohut koska näen sen läpi vaanittavat kohteet.

Kuvauksia

2011-02-27T19:27:00.004+02:00

Tämä on vakio-poseerausasentoni. Kun minua lähestytään kameran kanssa löydän äkkiä katosta jotain mielenkiintoista katseltavaa. En tykkää yhtään kuvaamisesta ja teen sen aina mahdollisimman vaikeaksi.

Muita mestarilaukauksia :

viuuh !

Tietsikka

2011-02-25T19:15:00.004+02:00

Kaikkien nykykissojen tapaan minun pitäisi ehdottomasti saada oma läppäri. Mammaparka huokailee syvään aina kun itsepäisesti tungen sen näppäimille lämmitt@# lukemaan uutisia ja muuta tärkeää - no nyt vihdoin se harkitsee jo kotirauhan vuoksi oman koneen hankkimista minulle. Käsittelenkin sitäpaitsi vehjettä monipuolisemmin kuin se, mamma ei osaa ollenkaan yhtä paljon ja sillä on sitten kova homma yrittää saada se sellaiseen tilaan, että sekin saisi taas jotain tehtyä sillä. Joskus ressukan ei auta muu kuin sulkea ja avata kone uudelleen ja toivoa parasta.

pikku nokoset välillä

Meillä jonkin aikaa majaillut tunkeilija, josta en tykännyt yhtään päinvastoin kuin mamma, osasi myös lukea uutisia mutta lähti aina mamman pyynnöstä kiltimmin pois koneelta kuin minä, se ei ollut niin innokas nörtti.

Ihana parveke

2011-02-25T18:47:00.003+02:00

Kun en kerran viidakkoon pääse katselen luontoa edes parvekkeelta, talvellakin. Minulla kun on niin tiheä turkki, että tarkenen melkein aina, vain kun on hirveän kylmää piipahdan siellä nopeasti. Aamuisin komennan mamman avaamaan oven, nau’un niin kauan - vienosti - että pääsen sinne. Kun kerran annan sen nukkua niin kauan kuin se haluaa, on sen sitten ensimmäiseksi silmät ristissä päästettävä minut katselemaan puistoa. Siellä on kaikenlaista kivaa seurattavaa, kesällä varsinkin on jännää kytätä lintuja ja naksuttaa niille. Ne mokomat ovat muuten ruvenneet syöksähtelemään puista suoraan minua kohti kun tietävät etten lasin läpi pääse niihin käsiksi. Linnutkin osaavat kiusata!

Rankkaa on

2011-02-25T18:30:00.002+02:00

tämä kissan elämä kun täytyy koristeellisesti vain loikoilla siellä täällä. Olisi niin paljon jännempää rymytä jossain metsässä tai viidakossa vaanimassa kaikenlaisia pieniä olioita, mutta tämä on nyt tätä.

valkoinen hännänpää, hmmm....

eikä peffani ole suuri !

löytyykös yhtä hienoja sääriä, mitä?

näin

päikkäreillä

lötköttelyä

Mamman mieleen

2011-02-25T18:16:00.004+02:00

Kyllä mamma kehuu minua aika monista asioista. Esimerkiksi siitä että vaikka pienenä raavinkin aivan sopimattomia paikkoja sen harmiksi, en sentään koskaan pissannut tai kakannut muualle kuin hiekkalaatikkoon. Ehkä aavistin, että siitä se vasta hermostuisikin.
Kylppäri onkin yksi suosikkipaikoistani, seuraan mammaakin sinne aina teki se siellä mitä tahansa, se siirtelee sitten minua sivuun jos nenäni on vähän tiellä. Lavuaarin ja suihkulattian nuoleskelustani mamma ei tykännyt yhtään ja sen mieliksi lopetin sitten sen harrastuksen.

keskityn

hiiri saarettu!

Myöskään oksupoksuja ei minulta ole tullut ja sitä mamma oikein ihmetteleekin. Ehkäpä siihen sitten auttaa se että syön alvariinsa minulle kasvatettuja rönsyliljoja, tykkään niistä aivan kauheasti. Nyt se on saanut Blogistaniasta vihjeen, että maissit ovat kissojen mieleen ja niitä on tarkoitus hankkia tännekin jossain vaiheessa.

nam nam

Seuraelämää

2011-02-24T19:02:00.004+02:00

Kotiutumiseni sujui nopeasti ja siitä mamma oli tyytyväinen, olin hänestä hyvin sosiaalinen ja reipas kissa. Minua oli näytettävä kaikille kavereillekin, jotka olivat varanneet visiittiaikoja ihan minun vuokseni. Ja minähän käyttäydyin esimerkillisen vieraskoreasti, menin eteiseen niitä vastaan, katsoin silmiin ja sanoin miu. Eivät ne mammaa paljon huomanneetkaan kun piti niin leperrellä minulle.

Seurustelin myös vieraiden kanssa aika sivistyneesti. Välillä tosin tavat pääsivät vähän lipsahtelemaan kun pöydällä oli kaikenlaista hyvältä tuoksuvaa, mikä leijui nenuuni. Pitihän sitä yrittää hypätä pöydälle nuuskimaan, mutta sille tuli aina nopea stoppi.

olen siis sitä mieltä, että...

se sihisee

kuplia?

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

2011-02-24T18:44:00.008+02:00

Aina ei mamma meinannut pysyä vauhdissani kun järjestelin tilanteita. Kerran hän oli aamulla tyhjentämässä vessanpönttöön ruokakuppiani, johon oli jäänyt illallista, ja minä porhalsin taas hurjalla vauhdilla paikalle. Meinasin hypätä pöntönkannen kautta lavuaariin, joka oli kiva paikka. No kansihan oli auki ja lensin päistikkaa pönttöön. Mamma säikähti hirveästi ja nosti minut äkkiä ylös. En minä loukkaantunut enkä juuri likaantunutkaan, mutta kyllä minua suihkuteltiin ja hierottiin ja loput hoidin vielä itse.

Sitten mamma meni suihkuun ja pesi itseään kaikessa rauhassa kun järjestin taas yllätyksen. Yhtäkkiä mamman päälle putosi ylhäältä kissa, joka valui pitkin selkää lattialle ja siinä sitten toljotimme toisiamme yhtä hölmistyneinä. Mamma ihmetteli, että mistä se siihen tipahti. Toivuttuaan arvasi kuitenkin, että olin kiivennyt ylhäällä olevalle ikkunalaudalle ja kurotellut siitä suihkun puolelle katsomaan minne mamma hävisi ja hypännyt tai pudonnut sitten sinne. Taas minua vähän suihkuteltiin saippuasta ja toivottiin, että sen päivän riehumiset olisivat siinä. Ehkä oli, ehkä ei, enpä usko.

Kotona

2011-02-21T18:26:00.010+02:00

Oli oikein mukavaa olla mamman kullannuppu, joka sai tehdä mitä tahtoi ja mamma vain palvoi. Se oli ennen aika tarkka siitä, että kaikki paikat olivat kunnossa ja järjestyksessä. Mutta kun taloon tuli ylivilkas riehuja, jonka piti purkaa energiaa joka suuntaan, ei mikään ollut enää kuin ennen. Ei sohva, ei nojatuolit, ei tapetit ja mihin kaikkeen kynteni nyt iskinkään. Kyllä minulla raapimaapuu ja lauta oli, mutta noita muita oli niin paljon kivempi raapia. Mamma puolestaan raapi hiuksiaan, mutta antoi aina kaiken anteeksi ja kietoi huonekaluja kaikenlaisiin kankaisiin, harkitsi seinien panelointia, käytti inhottavia hajusteita ja yritti vaikka mitä. Sitten se totesi, että tämä on nyt tällaista, täytyy vain ottaa iisisti.

Lujilla se päätös oli pahimpien tihutöitteni jälkeen, esimerkiksi silloin kun tönäisin kauneimman pöytälampun lattialle pieniksi palasiksi, toisen varjostin meni kuhmuille tai pudottelin tauluja seiniltä. Vieläkin mammalle on mysteerio miten onnistuin järsimään yhden suuren ja painavan taulun tukevan narun poikki niin että yhtenä päivänä se putosi lattialle, mutta yhtä mystillisesti ei mennytkään rikki. Minun piikkiini juttu meni koska tapanani oli heilutella tauluja mennen tullen jos en saanut tarpeeksi huomiota osakseni. Huomasin nimittäin, että se ärsytti kovasti ja sai mamman liikkeelle. Enpä oikeastaan haluaisi muistella enää mitä kaikkea sain aikaan pikkuriiviönä, olenhan nyt niin kiltti että. Joskus vain pitää hieman riehua ja juosta ympäri huoneistoa, mutta vahinkoja en enää ole tehnyt, kop kop.

Ei mammalla onneksi ole mitään “caught red-handed” -kuvamateriaalia minusta, oli muuta mielessä tihutöitteni aikana kuin kamera. Tietysti voisi esitellä niitä jälkiä… mutta onneksi kuvattiin vain kaikkia herttaisia hetkiä, joita meillä oli niin niin paljon.

mamman olkapäällä

tämä on komentosiltani, josta jakelen määräyksiä. Siitä sitten myöhemmin..

jellona saa kyytiä

tämä oli helppo juttu

turha kuvata - olen piilossa

tuoksuu?

Kotiin!

2011-02-21T13:17:00.007+02:00

Vihdoin saapui mamman odottama suuri päivä, jolloin hän sai hakea minut luokseen. Minut laitettiin kuljetuslaatikossa auton istuimelle ja lähdettiin ajamaan kotiin. Minä huusin koko matkan! Ja kotiin päästyä huusin ja huusin ja juoksin sataan kertaan huoneesta toiseen. Mamma katseli onnettomana, hänestä juoksemiseni näytti siltä kuin olisin hädissäni etsinyt ympäriinsä kaikkia kissalassa olleita isoja ja pieniä kissakavereita.

Lopulta väsyin ja kävin syömässä raksuja kupista. Ja sitten kävin jo hiekkalaatikollakin, jonka mamma oli heti minulle näyttänyt. Mammasta olin oikein fiksu kissa.

Minulle oli laitettu mukava peti sängyn viereen, mutta ei se kiinnostanut pätkääkään. Halusin lämpimään mamman viereen. Kun mamma meni illalla sänkyyn menin heti mukaan ja nukuinkin sitten koko pentuajan mamman viereisellä tyynyllä, josta oli mukavaa valua kaulalle tai posken viereen tai kainaloon - mahdollisimman lähelle aina. Joskus mamma heräsi yöllä siihen, että olin mitä hassuimmissa asennoissa hänen päällään, mutta ei se koskaan häirinnyt, häntä vain hieman hihitytti.

ethän karkaa

huomenta!

Tutustumista

2011-02-21T13:15:00.026+02:00

Kuvia tutustumiskäynneiltä :

Kasvattajatädin kämmenellä

Suukko mammalle


Leikkiä sisarusten kanssa Sieppasin nauhanpään! Hei mamma! Ramasee

Alku

2011-02-21T13:14:00.015+02:00

Mamma sai kauniina kesäpäivänä ajatuksen, että hän hankkii kissan. Koska hän on sieltä laiskemmasta päästä eikä halua olla koko aikaa harjaamassa ja imuroimassa kissankarvoja, hän halusi lyhytkarvaisen. Netistä tutkittiin rotuja ja sieltä osui sitten silmään venäjänsininen, jossa viehätti ihan kaikki, ulkonäkö, luonne, turkki ynnä muu. Eniten hurmasivat kauniit vihreät silmät, niitä olisi mamman mielestä kiva katsella. Päätös oli tehty.

Parin viikon päästä sattui kaikeksi onneksi Kaapelitehtaalla olemaan rotukissanäyttely ja mamma suunnisti sinne ystävättären kanssa. Siellä varmistuttiin sinisten ihanuudesta ja saatiin vinkkejä kasvattajista. Sellainen löytyi pian ja sinne olikin juuri suunnitteilla kokonaista kolme pentuetta syksyn aikana. Ensimmäiset emot saivat 7 poikaa ja vain yhden tyttöpennun, jollaista mamma toivoi. Odotettiin siis vielä viimeisen äitikissan “tulosta”. Onneksi minä tulin kahden veljen kanssa ja minulla oli vielä erikoisominaisuuskin, johon mamma ihastui kovasti - hieno hännänhuippu. Se on aina hurmannut kaikki, jotka ovat minut nähneet. Myös nenuni on hieman puuteroitu, ihan kuten kauniilla äidillänikin.

Minusta ei ollut tarkoitus tehdä mitään näyttelykissaa, ihan vain oma lemmikki. Siksikin mamma riemastui niin hännänpäästäni - kun tepastelin häntä pystyssä sojottaen se oli hänestä ihan kuin piste i:n päällä!


äiti ruokailee Minun kaunis äitini (kasvattajan kuva)

Isukkini on varsinainen hurmuri. Mamma näki hänetkin ja piti kovasti siitä lempeästä herrasmiehestä.

Mamma kävi katsomassa minua pari kertaa ystävien kanssa ja tykästyi siihenkin, että olin kovin touhukas ja menevä pentu. Kun veljet makoilivat emon vieressä, minä mennä tohotin ympäri huonetta ja myös sisarusten kanssa leikkiessä olin vilkas ja nopea. Myöhemmin kotona sitten mamma joskus ajatteli, että rauhallisempi pentu olisi saattanut olla parempi, koska olin hänen mielestään ylivilkas jopa pennuksi, aivan mahdoton adhd - mikä lieneekään. Mutta nyt olen kuitenkin hänelle se paras kissa päällä maan.


Ensi kertaa mamman sylissä

Olen Minni !

2011-02-20T19:09:00.011+02:00

Mamman ikioma kullannuppu, kaunein ja suloisin päällä maan.
Niin se aina sanoo ja sehän on päivänselvä juttu.

Mutta - sitten se menee laittamaan tuohon hölmöimmän kuvan mitä minusta on olemassa! Aina ei sitä voi ymmärtää. Vaan mamman mielestä sekin on vain suloinen - kun olin pieni oli maailma täynnä asioita, joita piti silmät tapilla noin ihmetellä. Nyt olen jo nuori neito ja käyttäydyn sivistyneesti - siis enimmäkseen, joskus tulee vain pieniä hepuleita.

Sovittiin kuitenkin mamman kanssa, että kerrotaan hänen mussukkansa elämäkerta ihan alusta saakka eli siitä lähtien kun hän kävi katsomassa minua laitoks@# kissalassa, jossa synnyin. “Kasvan” täällä siis varmaan tavallista nopeammin, vauhti riippuu aivan mamman ahkeruudesta.

Kuvien laatu ei sitten ole kaksista, niitä ei ollut tarkoitus laittaa minnekään blogisivuille, ihan omaksi ja joidenkin tuttujen iloksi vain.