perjantai 28. kesäkuuta 2013

Säikäytys

Mä järjestin eilen aikamoisen järkytyksen mammalle.
Se oli tulossa vilkaisemaan mua parvekkeelle olettaen, että mä olisin siellä päikkäreillä kuten tavallisesti. Ovella se näki kauhukseen, että mä olinkin parvekelasien ulkopuolella reunuksella! Ei ollut mamma uskoa silmiään, eihän sellaisen olisi pitänyt olla mahdollista. Lasit ovat aina rakosillaan vain sen verran ettei mun pääni mahdu ulos.

Se suurensi varovasti yhtä rakoa niin että sen kädet mahtuivat ulos. Kun mä kävelin reunustaa pitkin sitä kohti  se sai kätensä mun kainaloihin ja veti mut sisälle. Arvatkaa tuliko multa vastalauseita – en olisi todellakaan halunnut tulla pois sieltä, oli se niin hurjan jännää. Mä kailotin kovalla äänellä vastalauseita mammalle pitkän aikaa. Se istahti järkyttyneenä parveketuolille ja yritti ymmärtää miten tämä oli mahdollista. No minäpä näytin eli yritin uudestaan päästä ulos. Työnsin kuonoani, joka mahtui pikkuisen lasien väliin, alhaalta ylöspäin muutamia kertoja ja sain tällä tavalla painavan lasin siirtymään! Mamma ei ollut uskoa silmiään. Se on kyllä aina sanonut, että mulla on mahtavat voimat. Olen mä aikamoinen katti.

Nyt lasien välissä on niin pienet raot, ettei mun tassutkaan mahdu väliin. Harmin paikka.
- - -
Näillä helteillä ei viitsi olla auringossa, lattialla ja parvekepöydän alahyllyllä on mukavampaa.

                                      
 Yölläkin on kiva olla parvekkeella.                               
Tässä kuva viime kesältä. Raot ovat olleet tuotakin pienemmät.
P.S. Aamulla mamma seurasi sisältä kun mä yritin saada tassuja lasien väliin. Sinnikkäästi työskentelin, mutta ei onnistunut. Himskatti.

16 kommenttia:

  1. No huh! Aikamoista! Sinä olet kyllä rohkea! Ja sun ihminen on aika kylmähermoinen, meidän ihminen olisi saanut sydänkohtauksen järkytyksestä.

    Mutta sovitaanko, ettei enää trapetsitaiteile silleen? Kun sulle ei saa käydä niinkuin meidän yhdelle tutulle kissalle, joka putosi parvekkeelta! Joo, sovitaan ettet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en lupaa mitään :) Järkytystilanteissa mamma toimii ensin kylmän rauhallisesti ja tutisee sitten jälkeenpäin, niinku nytkin.

      Poista
  2. Apua! Sinne parvekelaseihin tarvitaan kyllä munalukko. Sen avain on sitten tiukasti sun mammalla. Aikamoinen säikytys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma kyllä harkitsee lukkoa, ei se tykkää järkytyksistä.

      Poista
  3. Huh! Hyvä, että mamma sai sut takaisin parvekkeen sisäpuolelle. Ei ihme, että säikäytti.

    VastaaPoista
  4. Minni pieni! Älä säikäyttele mammaa, kyllähän se on tiedossa että ihmiset ovat hermoheikkoja tapauksia. Onneksi selvisitte säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vähän hermoheikko mun kanssani, aina jostakin. Mutta miksi ei saa kävellä vähän ulkona?

      Poista
  5. APUA, ei tolleen saa olla liian viisas ja omatoiminen - ihmiset on ihan sydän syrjällään ! Onneksi ei mitään käynyt, mamma sai sut syliin ja todellakin: munalukko laseihin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaa toimea ei multa puutu. Kyllä mä taas jotain keksin..

      Poista
  6. MinNI! Ei saa tolleen säikytellä sun omaa hyvää ihmistä! Ihan tyhmää mennä roikkuu vääriin paikkoihin!

    VastaaPoista
  7. Voi kamalaa! Ei saa Minni noin pelästyttää ihmisiä!

    Mutta kissat on yllättävän voimakkaita, meilläkin nuo avaavat makuuhuoneen tosi raskaan liukuoven!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein saa tosiaan hämmästyä tuollaisen pikkuisen olennon voimasta. Kun se päättää työntää päänsä jonnekin niin sehän onnistuu.

      Poista
  8. Kertakaikkiaan, Minni. Anna olla viimeinen kerta kun säikäyttelet mammasi noin pahasti. Parvekekaiteelle ei saa mennä tasapainoilemaan. Olet sinä aika pakkaus.

    VastaaPoista
  9. Pitäisikö mun totella? Mutta siellä ulkopuolella oli niin jännittävää, että se houkuttelee vieläkin.

    VastaaPoista