sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Mä kuulen

kaiken. Ihan kaiken mitä täällä tapahtuu. Eikä tarvitse edes kääntyä äänen suuntaan, kääntelen vain korviani.  
                 Näin. Toinen korva eteenpäin, toinen taakse.        
Välillä kuului vähän huolestuttaviakin ääniä, mutta ei se ollut mitään vaarallista.                                     
Mamma ei taaskaan kuullut mitään, ihmetteli vain miksi mun korvat pyörii.

Ei se mitään, ei haittaa vaikka et kuulekaan aivan kaikkea. Et ole niin täydellinen kuin minä.

David Taylor 2002. Kissojen maailma :
Kissa pystyy kääntämään ulkokorvaansa tarkasti äänen suuntaan ulkokorvaa liikuttavien kolmenkymmenen lihaksen ansiosta. Ulkokorvan mutkikas ja epäsymmetrinen muoto yhdessä korvan liikkeiden kanssa aiheuttavat vastaanotettuihin ääniin muutoksia, joiden perusteella kissa paikallistaa tarkasti äänen lähteen. Kissa kuulee korkeilla taajuuksilla tarkemmin kuin ihminen ja pystyy erottamaan sävyerot viides–kymmenesosan tarkkuudella. Useimmat kissat oppivat tunnistamaan ihmisten käyttämiä sanoja (esimerkiksi kissan nimi ja ruokakutsu) ja reagoimaan niihin. Kissan kuulo heikkenee kolmen vuoden iästä alkaen.”

17 kommenttia:

  1. Tuli taas todistusaineistoa siitä, miksi kissa on täydellinen :-) Minni nyt erityisesti, oikea täydellisyyden suloinen huipentuma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi saamme elää tällaisten täydellisyyksien kanssa:)

      Poista
  2. Kyllä kissa on sitten hyvin suunniteltu olento! Ja vielä niin uskomattoman kauniskin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa on täydellisen harmoninen kokonaisuus.

      Poista
  3. Montako lihasta ihmisen korvassa mahtaa olla? -Öö, yksi mikä ei liiku? Hieno taito tuo korvien liikuttaminen suuntaan ja toiseen, siihen ei ihminen kykene. Eikä ihmisistä löydy tuommoista kaunotarta kuin Minni on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen korvat heiluvat kai vähän narratessa..?

      Poista
  4. Hassu ja hieno korvajuttu meillä kissoilla, ja erityisen hassu superkauniin neidon esittelemänä!

    Ei kukaan ole väittänytkään, että ihmiset ois kovin kummoinen laji... ei turkkia, korvat ei pyöri, harvoin edes söpöjä... koitetaan kestää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auta kuin tyytyä tähän epätäydellisyyteen.

      Poista
  5. Sulla on kyllä niin vangitsevat silmät, Minni!

    Mutta hui, että kuulo heikentyy jo kolmen vuoden iän jälkeen... Kauhistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmästytti tosiaan, mutta on se silti varmaan pitkään parempi kuin ihmisellä..

      Poista
  6. Minni, sä olet ihan paras malli tälle oppitunille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on mulla aika isot korvatkin:)

      Poista
  7. Vihreäsilmäinen ja samettiturkkinen Minni on tosiaankin täydellinen, hurmaava.
    Minulla oli Keiju-kissa, joka tuli vanhana huonokuuloiseksi, ehkä lähes kuuroksi. Siinä oli se hyvä puoli ettei Keijun tarvinnut pelätä enää pölynimuria kun se hänen näkökulmastaan jotenkin vain tukki turpansa ja lakkasi olemasta pelottava. Vanhana Keiju korotti omaa ääntään, maukui niin kovalla äänellä, että kysyin naapureilta, häiritseekö heitä. Ei häirinnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula:)
      On huonokuuloisuudessa siis hyviäkin puolia, pelottavat äänet ainakin vähenevät. Vanhat kissat ovat kovin liikuttavia♥.

      Poista
  8. Taitoa on asettaa korvat osoittamaan eri suuntiin. :) Ihania ilmeitä ja nuo Minnin silmät! <3

    VastaaPoista
  9. Hienosti pyörittelet korviasi, Minni!

    VastaaPoista
  10. Nimi ja ruokakutsu....tarvitaan mitään muuta edes? Kuten sellaista pientä sanaa kuin "ei!" ;) Kiehtovaa pikkutietoa taas.

    VastaaPoista