keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Seinäkin kiinnostaa

enemmän kuin leikkiminen jos mä huomaan, että mua osoitellaan kameralla. Vähän nyt vain tuossa huitaisin.
                                                                                                                               
                              
Mutta aina kun ei kuvata mä juoksentelen hurrjaa vauhtia ja loikin korkealle tuon linnun perässä. 

6 kommenttia:

  1. Vähänkö törkeää häirintää! Tolleen tökitään kylkeen kun yrität miettiä seinän anatomiaa. Onpa tyhmää. Toivottavasti saat olla ne kamerattomat hetket rauhassa ja miettiä nää tärkeet asiat niinku seinät kunnolla läpi.
    RANSU

    VastaaPoista
  2. RANSU: Juuri niin, mä yritin keskittyä tohon seinään mutta eihän siitä mitään tullut. Kiva kun sä ymmärrät mua.
    t. Minnisi

    Naukulan Mamma: Niin toi mun mamma on!

    VastaaPoista
  3. Miten noi osaa tuon täydellisen välinpitämättömyyden juuri silloin kun olisi aika päivittää blogia uusilla otoksilla, kysyy vaan eräskin jolla on aivan samanlaisia kokemuksia :)

    VastaaPoista
  4. Eiku seinällä on kaikkea jännää. Valoja ja varjoja ja silleen. Ja etenkin silloin, kun ollaan ottamassa tavallisia kuvia, meidän kamerassa on ainakin päällä se joku kohdistusvalo-juttunen tms., joka näyttää valoa tarkennettaessa. Valoja ja varjoja! Ihmiset ei vaan ymmärrä, kun ne on rajoittuneita. Nih!

    VastaaPoista
  5. Lissu: Niinpä - muulloin kyllä tehdään vaikka mitä veikeää.

    Friede: Me kisut nähdäänkin kaikenlaista jännää mitä tyhmät ihmiset ei!

    VastaaPoista