perjantai 5. elokuuta 2011

Meillä voi olla

katkispäivä ihan milloin vain. Mutta mun katkarapu onkin vain tällainen muovinen kun mä en välitä yhtään niistä oikeista - mamman harmiksi. Tän kanssa mä leikin usein - välillä se menee johonkin piiloon, mutta ilmestyy aina takaisin.


Mamma hemmottelisi mua kuitenkin kauhean mielellään ihan oikeilla katkaravuilla. Tai edes jollain herkkuruoalla, mutta mä huolin niitä vain ihan vähän aikaa ja sitten kyllästyn. Ei kuulemma löydy toista yhtä nirsoa kissaa. Se ihmettelee kuinka mä voin voida niin hyvin niin tylsällä ruokavaliolla: vain raksuja ja mieluiten vain yhtä lajia vaikka tarjolla olisi ollut vaikka minkälaisia. Niitä muita on sekoitettu myös mun suosikkiini, mutta mulla on tarkka nenu. Tai sitten tarjotaan vain vääriä raksua ja odotetaan, että nälkä pakottaisi mua syömään, mutta mä oon aika sinnikäs ja napsin vain ihan pikkuisen. Tosin viime aikoina mä oon alkanut lipsua tässä, on tullut syötyä vääriäkin raksuja, kuulemma terveellisempiä. Märkäruoista en välitä yhtään, litkin niistä vain nestettä ja jätän ruoan. Mutta kaikenlaisia ruokia laitetaan kuitenkin mun eteeni välillä ihan kokeeksi.

Kasvattajatäti kertoi aikoinaan, että mun äitini on samanlainen raksujensyöjä ja voi hyvin, mutta ei se oikein lohduttanut mammaa, joka olisi halunnut monipuolista ruokaa syövän kissan.
Eläinlääkärikäynneilläkin mamma on valittanut mun syömisestä, mutta kun ne tutkii ja toteaa, että mä oon hyvässä kunnossa niin niiden mielestä ei ole ongelmaa. Ne sanoo, että raksut ovat nykyisin niin hyviä että niistä saa tarvittavan ravinnon. Jokin aika sitten mulle tehtiin perusteelliset tutkimukset Felinassa ihan vain yhden pikkujutun takia mistä mamma huolestui (se on kova huolestumaan musta) ja lopputulos oli että terve kuin pukki - höh... Silti mamma ei ole yhtään tyytyväinen ja syöttää mulle vitamiineja. Ja vahtii mun vointia. Ja lellii, tietysti.

On kyllä yksi kurja juttu, joka mulla on ollut ihan pienestä saakka. Mutta siitä myöhemmin vähän enemmän.
             

13 kommenttia:

  1. Minni ei siis liity perjantaikatkarapujengiin! Pääasia kuitenkin on, että suppeasta ruokavaliostaan huolimatta kissa voi hyvin :)

    VastaaPoista
  2. Hei, sä oot ältsin NÄTTI joten sun ruokavalio varmaan sopii sulle! :-) <3

    VastaaPoista
  3. Kiva, että on kohtalotoveri! Lissu ei suostu syömään kuin raksuja - kaikki kelpaa. Kuulemma raksuissa (laadukkaissa) on kaikki tarpeellinen ja ne olisivat parempi vaihtoehto kuin märkäruoka (parhaimmatkin), joka sisältää suurimmaksi osaksi vain vettä. Me Minnin omistajan kanssa pääsemme helpolla, mutta siltikin molemmat näemmä haluamme samaa - nähdä kissamme syövän katkarapuja. Aika hassua:) Nimittäin, mikä on kissan kanssa matkustettaessa helpompaa, kuin raksut vain mukaan ja tietää, että kissan ruoka-asiat on hoidettu.

    VastaaPoista
  4. Naukulan Mamma: Ei liity mokoma. Katsellaan siis vain kateellisena kuinka Helmi ja Wilma nautiskelevat perjantaiherkkuaan:(

    Musta ja Harmaa: Kiitti!<3

    Lissu: Kieltämättä tämä on helppoa, varsinkin kun raksubaarin voi pitää aina auki ja kissa käy siellä kun huvittaa. Eikä lihoa :) Silti surettaa joskus kun toinen syö aina vain tuollaisia kuivia papanoita.

    VastaaPoista
  5. Ymmärrettävä huoli, varsinkin kun on lukenut kirjoituksia, joiden mukaan raksuja pitäisi antaa vain namina. Mindy jättää myös tosi usein märkäruoan syömättä tai maistaa vain vähän. Voi mennä viikkoja niin, että kaikki (kallis!) märkäruoka pitää heittää roskiin. Ruokien menekki on täysin arvaamatonta. Onneksi kuitenkin esim. sydän ja broilerinfilee ovat sellaisia, jotka menee varmasti.

    VastaaPoista
  6. Mindy: Huolimatta kaikista vakuutteluista, että raksuista saa kaiken tarpeellisen, haluaisin kissani syövän nimenomaan lihaa. Kanaa/broileria Minni ei ole koskaan huolinut, terveellistä porsaansydäntä meni jonkin aikaa pienenä, nyt ei. Samoin on käynyt keitetyn seitin ym. Erilaisia märkäruokia on mennyt valtava määrä roskiin/vessanpönttöön.
    Mandyn ollessa täällä oli ihanaa katsella kissaa, joka SÖI kaikkea!

    VastaaPoista
  7. No mutta hei, en minäkään tykkää syödä ihan mitä tahansa. Ihan turhaa vouhotusta monipuolinen ruokavalio jne.

    Tosin katkaravuista mä tykkään... Lidl:n sellaisista, ne on ihan ykkösiä!

    Meilläkin oli tuollainen leikkikatkarapu, mutta Säde pilkkoi sen palasiksi ja alkoi syömään ja siinä vaiheessa mami takavarikoi sen...

    t. Viivi

    VastaaPoista
  8. Viivi: Oon samaa mieltä, että aivan turhaan mulle yritetään tyrkyttää noita kaikkia muita ruokia. Voisi jo uskoa, että mä tykkään vain näistä raksuista ja sillä siisti.

    VastaaPoista
  9. Katkaravut siis maistuvat kyllä, mutta erimuodossa! Toiset syövät niitä "oikeita" ja toiset leikkivät niillä "ei-oikeilla".

    Saiko mamma sen Mandyn vedenjuonti -videopätkän auki? Se oli lyhyt, mutta tekniikka kaiketi tuli selväksi?

    Ne helteetkin menivät, onneksi!, joten ainakin meillä ollaan välillä niin energisiä ja villejä että! Mandy juoksee ympäri kämppää ja isokuono -koira jähmettyy paikoilleen, ettei joudu törmäyskursseille kissan kanssa... Riehaantuuko Minni nyt enemmän kuin kesällä?

    Mandy on kyllä ollut ruoka-aikaan (ja vähän herkkuaikaankin) paikalla, on neiti sen verran iso jo! Punnitusta ei olla suoritettu eikä neiti mikään lihava ole, mutta huomaa, että katti painaa sylissä (jos sen saa pysymään sylissä...). Ja välillä tuntuu, ettei se raapimispuuhun säntääminen kynsien avulla kiipeilemällä olekaan ihan kevyttä menoa kuin ennen oli. Välillä kissa jää nolonoloisena puoleen väliin ja toivoo, ettei kukaan näkisi... Hyppiminen ja loikat kyllä onnistuu yhtä ketterästi.

    VastaaPoista
  10. Mandy: Kyllä aukesi video ja hieno olikin! Hyvin osaa Mandy juoda vesihanasta. Kuvista huomasikin, että tyttö on kasvanut mutta on kyllä oikein timmi. Täälläkin juostaan välillä hurjaa vauhtia melkein ilmassa lentäen huoneesta toiseen. Säiden viileneminen on ihanaa!

    VastaaPoista
  11. Mää en kanssa yhtään tykkää merenelävistä. Mikä on tietysti hyvä, jos nyt kerran näyttää että multa putoaa karvat jos syön paljon kalaa... Figo kyllä syö katkarapuja ja kalaa, sei on sen suosikkia. Se aivan äityy huutamaan kun huomaa että seitiä keitetään :D

    Mut sinä oot kyllä niin kaunis ja turkki on niin hienossa kunnossa, että ei sun ruokavaliossa voi vikaa olla! Nuo ihmiset vaan tahtoo huolehtia hassuista asioista, olen havainnut...

    VastaaPoista
  12. Friede: Kyllä me tiedetään mikä meille sopii ja mikä ei, pidetään siitä kiinni. Syökööt muut vaan niitä äklöjä sapuskoja. Mamma huolehtii aivan liikaa kaikenlaisista asioista. Arvaa onko sen mielestä mun turkki tarpeeksi kiiltävä, pöh!

    VastaaPoista
  13. Meillä on samanlainen katkarapulelu, ostettu ennen kuin yksikään kissaeläin on tähän taloon tassutellut! Siitä tosin on jo syöty nuo hapsut...

    Parempi niin päin että katkaravut eivät maistu kuin että niin päin että katkaravut olisivat ainoa ruoka mitä suostuu syömään. Tuttavapiirissä nimittäin on sellainenkin kissa, mutta nykyään sillekin maittaa jo muukin, onkin jo korkea aika kun kyseisellä prinsessalla on ikääkin reilut 11 vuotta.

    VastaaPoista